|
Novgorodin ujestin koillisosassa sijainneiden asutusten historiallinen nimi 16-17 vuosisadoilla. Kihlakunta (ujesti) muodostettiin Suur-Novgorodin Äänisen rivi -nimisen hallintoyksikön tilalle. Siihen kuului 18 pogostaa (asutusta), jotka sijaitsivat Äänisen, Uikujärven, Vodlajärven ja Säämäjärven sekä Syvärin tuntumassa olevilla mailla ja Aunuksen laaksossa. Äänisniemen pogostojen asukkaita nimitettiin 16.vuosisadan toisesta puoliskosta lähtien äänisniemeläisiksi (zaonezhane). Heitä oli 15. vuosisadan lopulla noin 25-26 tuhatta ja vuonna 1563 - 44,5 tuhatta. Noin puolet tästä määrästä asui Aunuksen, Suojun, Kizhin, Tolvujan, Vasinan ja Ostretshenskin pogostoissa. Pohjoisissa ja itäisissä pogostoissa (Uikujärven, Tshelmuzhin, Salon (Shala), Puutoisen (Piitozhi) ja Vodlajärven) asui vain 7,3 tuhatta. Tällainen jakauma säilyi pitkään.
Opritshninan ja Livonian sodan seurauksena väkiluku supistui vuoteen 1582 mennessä 28 tuhanteen ja demografinen tilanne Äänisniemen pogostoissa ei ollut mikään vakaa seuraavinaankaan vuosikymmeninä. Silti 17 vuosisadan loppuun mennessä täällä asui jo 85-90 tuhatta ihmistä. Lähes kaikki Äänisniemen pogostat jaettiin hallinnollisesti XV vuosisadan lopulla staneihin, joita johtivat volostin päälliköt (volostelit). XVI vuosisadan puolivälin hallintoreformien yhteydessä saivat Äänisniemen pogostat eräänlaisen itsehallinnon: tuomaristo-, poliisi- ja rikostutkintalaitoksiin valittiin "virkailijat" tilanomistajain ja valtiontalonpoikain kokouksissa. Kaikki 18 Äänisniemen pogostat liitettiin silloin Obonezhskaja pjatinan (viidenneksen) Äänisniemen puoleen - tuomari-, poliisi-, rikostutkija- ja viskaalipiiriin, joka toimi valtionhallinnon ja itsehallinnon järjestelmässä. Pogostat joutuivat täten vojevodien ja Novgorodin hallintokoneiston (administraation) välittömään alaisuuteen.
Kuuluessaan Novgorodin ujestiin saivat Äänisniemen pogostat ensimmäistä kertaa 1584/85 erillisen hallintoyksikön (sen keskus oli Oshtassa) statuksen. Vuonna 1592 Äänisniemen pogostoista ja Novgorodin ujestista irrotettiin Uikujärven pogostan Vienanmeren rannikkomaat, jotka liitettiin Solovetskin munkkiluostarin maiden itsenäiseen alueeseen. Ruotsin joukkojen miehittäessä Novgorodia taisteli Äänisniemen pogostojen väki vuonna 1611 anastajia vastaan. Atamaani Boris Tshulkovin johtamat venäläiset kasakat torjuivat yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa Andomassa, Tolvujassa ja Shungassa syystalvella 1613-14 ruotsalaisten palkkaamien puolalaisten (zaporogien) kasakkain hyökkäyksen. Vuonna 1613 Tihvinän asukkaat nousivat kapinaan ruotsalaisia miehittäjiä vastaan. Äänisniemen pogostat vapautettiin kokonaisuudessaan anastajista vuoden 1614 kesään mennessä. Vuonna 1617 Stolbovan rauhan jälkeen ujestin pogostoihin ylettyvä valta palautettiin Novgorodin ujestin venäjäläiselle vojevodihallinnolle.
Äänisniemen pogostat muodostivat vuonna 1626 vojevodikunnan, jota johtivat Moskovan asettamat Oshtan vojevodit, joita puolestaan pitivät silmällä Novgorodin vojevodit. Aunuksen ujesti muodostettiin vuonna 1649 ja Äänisniemen pogostat (Pirkinskin pogostaa lukuun ottamatta) liitettiin uuteen hallintoyksikköön. Entisten Äänisniemen pogostojen maat kuuluivat XVIII - XIX vuosisadoilla Aunuksen vuoritehtaiden erilliseen tuotantopiiriin.
Termejä "Äänisniemen pogostat" ja "äänisniemeläiset" (zaonezhane) käytettiin silloin tällöin 18 - 19 vuosisatojen kirjallisissa lähteissä tarkoittaen vuoriteollisuuspiirin ja jopa Aunuksen läänin maita ja alueen asukkaita .Äänisniemeläisiksi nimitetään nykyisin pelkästään Äänisniemen asukkaita.
A. Zhukov
Karelia -tietosanakirja julkaistu Petropress -kustantamon toimesta ©
Petroskoi, Vapun valtakatu, t. 48
|
