Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Belomorskin kaupunki

Muistomerkki Belomorskin kaupungissa

Muistomerkki Belomorskin kaupungissa

Belomorskin hallintopiirin keskus, 376 kilometrin päässä Petroskoista pohjoiseen, karjalan pohjoisosan eräänlainen keskus, tiesolmukohta. Sijaitsee Vienanmeren länsirannikolla, Ala-Uikujoen. Rautatieasema Pietari - Murmansk -rautatiellä, täältä alkaa sivuraide Belomorsk -Obozerskaja, joka yhdistää Lokakuun (Murmanskin) rautatien Pohjoiseen rataan. Kaupungista länteen kulkee 46 kilometrin päässä Kola -moottoritie (Pietari - Murmansk). merisatama Vienanmeren Sorokan (Saarijoen) lahdella, jokisatama Vienanmeren - Itämeren kanavan 16. ja 19. (viimeisimmän) sulkujen välimaastossa. Asukkaita vuonna 1959 - 14,6 tuhatta; vuonna 1989 - 17,9 tuhatta; 2006 - 15,3 tuhatta. Suurin osa kaupungista sijaitsee Ala-Uikujoen oikealla rannalla, oikeastaan saarella, jota erottaa mantereelta mm. Shizhnja -virta, jota pitkin mainittu kanava jatkuu. Vasemmalla rannalla ja meren rannikolla sijaitse rautatieasema, ja idempänä - suuri leipomo, sairaala ja merisatama. Ala-Uikujoen suulla on saari jolla (sekä oikealla rannalla) sijaitsevat tärkeimmät hallintorakennukset. Kaupungin kaikkein suurimmalla saarella toimii saha, siellä on myös kuljetuslaitos autotalleineen, Uiku -niminen rautatieasema.

Belomorsk alkoi kehittyä pomorjelaisten (Viemanmeren rannikkoseudun asukkaiden venäjänkielinen nimi) Soroka -asutuksesta, joka mainitaan aikakirjoissa ensimmäistä kertaa 1419. Vuodesta 1551 lähtien oli "(Vienan)meren rannikolla sijainnut Sorotskaja -kylä" kuulunut Iivana Julman ukaasin mukaisesti Solovetskin luostarin maihin. Vuonna 1869 avattiin Sorokan laitamilla kauppiaat Beljajevien toimesta ensimmäinen sahalaitos. Vuonna 1912 täällä oli jo kolme sahaa. Sorokasta tuli Murmanskin radan tärkeä solmuasema 1916. Vuosina 1931-33 kaupunkiin saapui Vienanmeren - Itämeren kanavan rakentajia. Kanavan viimeisimmät sulut ovat kaupungin alueella. Vuonna Soroka-asutus, Solunin mukaan nimetty asutus ja rautatieläisten Sorokskaja -asutus aseman tuntumassa yhdistettiin Belomorskin kaupungiksi. Se oli syyskuusta 1941 Petroskoin miehittäjistä kesäkuussa 1944 vapauttamiseen saakka Karjalan tasavallan pääkaupunkina. kaupungin teollisuuden perustan muodostaa puunjalostus (Belomorskin saha- ja puunjalostuskombinaatti). Kalastus elinkeinona on myös tärkeä (Karelrybflot). Rakennusalaa edustavat Belomorskin rakennuslaitos ja "Gornjak" -valtionyritys. Belomorskissa on kolme keskisivistävää koulua, Petroskoin valtionyliopiston ja Petroskoin autoliikenneteknikumin filiaalit, kolme kirjastoa, elokuvateatteri, piirin Kulttuuritalo (monitoimitalo), kotiseutumuseo, jossa esitellään pomorjelaisten jokapäiväisen kotielämän tapoja. Belomorskissa toimivat kuuluisa kansankuoro ja kansanteatteri. Belomorskin lähettyvillä sijaitsee Venäjän Euroopan puoleisen osan suurin muinaisasukkaiden jättämä kivikaiverruskokoelma.

A. Ragozina, I. Mitin, Ą. S. Litvin
Karelia -tietosanakirja julkaistu Petropress -kustantamon toimesta ©
Petroskoi, Vapun valtakatu, t. 48

Tekninen tuki
Luotu 22 toukokuuta, 2009. Toimitettu 23 syyskuuta, 2009.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015