Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Herran temppeliin tuomisen kirkko Solomannikylässä

"Petroskoi - 300" -palvelin

"Karjalan Kuriiri" 10/1/2003 *Pietarin ja Paulin Solomannin luostari oli perustettu 1500-luvun loppupuoliskolla. Sen perustajana oli Kassian-munkki.

Pietarin ja Paulin Solomannin luostari oli perustettu 1500-luvun loppupuoliskolla. Venäläisen Kirkon Historiassa mainitaan "luostareista, jotka ovat perustettu Moskovan Patriarkaatissa v. 1589-1652 - Aunuksen Salmen munkkiluostari Pietarin ja Paulin pyhien apostolien nimessä". Sen perustajana oli Kassian-munkki. Pietarin ja Paulin Solomannin luostari oli Novgorodin hiippakunnassa. Sen nimi oli Paulin ja Pietarin luostari, sillä sen päätemppeli oli pyhitetty pääapostelien Pauli ja Pietari kunniaksi. Solomannin nimi tuli karjalaisesta "salmi"-sanasta. Luostari sijaitsi salmenrannalla, joka yhdistää Logjärven ja Äänisen. V. 1592 Tarhanon kirjeessä, jonka annettiin luostarille, ei ollut mainittu Solomannin luostarin munkkien lukumäärää. Kassian-munkki oli luostarinjohtajana. V.1627-1629 kirjuri Nikita Panin Maakirjassa kirjoitti, että Solomannin luostarin rakentajina ovat vanhamunkit Ilja ja Kassian. Tämä tarkoittaa, että Solomannin luostarin perustajana oli Kassian-munkki, joka johti sitä rakentajan arvossa. Jo v. 1596 Fjodor Ioanovits -tsaari lahjoitti maata luostarille Shujajoen alueella. Pietarin ja Paulin luostari sijatsi rannalla. Se oli kirkko ruokaloineen. Kellotapulissa oli kaksi puudan painavia kirkonkelloa. Pietäri I, joka kävi Martsialnyje vody -parantolassa v. 1719, 1720, 1722, 1724, kävi myös kirkoissa ja luostareissa. Solomannin Paulin ja Pietarin kirkolle oli lahjoitettu valkoiset pyhät felonit ja nahka vyö silkkitupsuineen. V. 1723 Solomannin luostari oli kirjoitettu Aleksanteri-Svirskin luostariin. V. 1764 Katariina II:n ukaasista vähälukuiset luostarit olivat lakkautettu. Solomannin Pietarin ja Paulin luostari myös lakkautettiin ja siitä tuli seurakunnan temppeli.

Vuonna 1775 kalliolla, Pietarin ja Paulin kirkon lähellä alkoi Herran temppeliin tuomisen kivikirkon rakentaminen. Ilja Kononov, kauppias Pietarista rakensi temppelin. Ikonit uudelle kirkolle maalasi Petroskoin ikonimaalaaja D. Kaidalov. Sopimuksessa luki, että on maalattava 53 ikonia ja pyhäkuvaa parhaimmilla maaleilla, kullalla ja hopealla. Koko työstä ikonimaalaaja on saanut kauppiaalta 250 ruplaa. Temppeli pyhitti vuonna 1780 Aunuksen ja Kargopolin piispa, Pietarin hiippakunnan apulaispiispa Ioannikki.

Muutaman ajan mennessä Jakov Romanin kirkon entisen vanhimman mukaan lähellä oli rakennettu pienempi Jumalan ilmestymisen puukirkko. Herran temppeliin tuomisen kirkko paloi luultavasti vuoden 1790 alkupuolella. Vuonna 1795 kauppias Kononov alkoi rakentaa pyhien Pietarin ja Paulin kirkon, koska puukirkko tuhoutui tulipalossa. Kivitemppeli pyhitti vuonna 1798 Arkangelin ja Kargopolin arkkipiispa Veniamin. Kivijalka muistutti muodoltaan ristiä. Sen sisäänpääsyn yllä oli puinen kellotapuli. Molempien kirkkojen seurakunnan papistoon kuului yksi pappi, yksi diakoni ja yksi alttariapulainen. Kahdessa temppelissa oli kuusi kelloa. Niistä suurimman nimi oli "Ilmoitussoittoinen", se painoi 21 puutaa, keskeinen painoi 8 puutaa ja 4 pientä. Pyhä esine, joka säilyy Solomannin seurakunnassa muinaisajoista on hopeinen ja kultainen risti, jossa on pyhimyksien jäännöksiä. Risti säilyy Herran temppeliin tuomisen kirkon alttarissa.

Herran temppeliin tuomisen kirkko seurakunnossa nimetettiin pääkirkoksi, se oli kesäkirkko. Solomannin seurakuntaan kuului Pyhän Vlasijan tsasouna Suolusmäellä, Suolusmäen hautausmaalla rakennettiin kirkko, joka oli nimetty Dimitri Salunskille. Rutshej (Puro) -kylässä v. 1890 oli rakennettu tsasouna, joka oli nimetty pyhälle Zosimalle ja Savvatille. Lehnavolokissa Logmojärven rannalla sijaitsee tsasouna, joka oli nimetty pyhälle Yrjö Voitokkaale. Shlikinnavolokissa on rakennettu tsasouna, joka on nimetty marttyyrille Antipille ja joka myös kuuluu solomannin seurakuntaan. Eri aikoina Solomannin seurakunnassa vieraili Aleksanteri II:n poikia: Nikolai, Aleksei ja Vladimir.

Herran temppeliin tuomisen kirkkossatehtiin v. 1903-1905 remontti.

V. 1910 tapahtui suuri tulipalo, mutta paljon ikoneja oli pelastettu. Kirkko aloitettiin rekonstruoida ja v. 1913 syksyllä rekonstruoitu kirkko pyhitti Aunuksen piispa Nikanor. Mutta alkoi v. 1917 - hyvin vaikea vuosi kirkolle. V. 1930 kirkon ommaisuus luotteloittiin, kirkonkellon otettiin pois ja kirkko suljettiin. Kirkossa avattiin koulu. V. 1947 seurakunnan pyynnöstä kirkko avattiin. Mutta se taas suljettiin v. 1962. Kirkko oli ilman ristiä ja kirkonkelloja. 4. heinäkuuta v. 1962 päätös astui voimaan, jonka mukaan kirkko suljettiin ja siellä sijaisti lastentarha.

Kirkko palautettiin seurakunnalle v. 1996 lopussa. V. 2000 kirkolle nostettiin ristejä. Rekonstruoinnin aikana rappauksen alta puhdistettiin pyhiä kuvia, jotka oli maalattu v. 1913.

Kirkoherra, pappi Pavel, kertoo tämän päivän ongelmista:

- Ennen v. 1996 se oli kaksikerroksinen rakennus, epämääräisine arkkitehtuurine. Ikkunat puoliksi suljettu, vanhoissa seinissä toisella kerroksella hakattiin ikkunoita. Se oli kouluna, asuntolana, asuintalona ja liikeyrityksenä. Sitä parempi, rakennus oli myyty yksityisomaisuuteen. Ja vain kuin ihmiset pyysivät palauttaa rakennusken kirkolle, siitä tuli 1700-luvun loppuluoliskon arkkitehtuurimuistomerkki. Me kotiutuimme toiseen kerrokseen, laaditiin vanerista tehty ikonostaasi, katto vuotaa aina. Tällä hetkellä kirkolla on kuusi kirkonkelloa, suurin painaa 350 kiloa. Niitä valuttiin Voronezhissa. Tällä hetkellä on käytetty 9 milj. ruplaa yksityislahjoituksia. Sunnuntaina pidetään rukouspalveluksia. Lauantaisin kaksi kertaa kuukaudessa pidetään muistopalveluksia.

Pappi Pavel mainitsi, että perinteitä säilytetään:

- Aleksanterin slobodan nimen muuttamisen kaupunkiin sata vuotta sitten johdosta rakennetiin suurmartyyrin Katariinan kirkko. Kirkko jälleenrekennetaan Petroskoin 300-vuotisjuhlaksi.

A. Starikov

Tekninen tuki
Luotu 16 tammikuuta 2003. Toimitettu 16 tammikuuta 2003.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015