Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Gavriil Derzhavin

Venäjän suurin XVIII vuosisadan lopun - XIX vuosisadan alkuvaiheen runoilija,
kuuluisa valtiomies,
Aunuksen kuvernementin ensimmäinen kuvernööri
(1743-1816)

Katariina II vahvisti toukokuussa 1784 ukaasin varsinaisen valtioneuvoksen Gavriil Romanovitsh Derzhavinin nimittämisestä juuri muodostetun uuden Aunuksen käskynhaltijakunnan (läänin, kuvernementin) kuvernööriksi. Valtioneuvos hoiti tätä virkaansa houkan yli vuoden (vuoden 1784 syyskuun puolivälistä lokakuuhun 1785). Hän kuitenkin pystyi tuossa ajassa toteuttamaan ajatuksiaan valtiovallasta: "…en valtaistuimen mä eessä taivu, vaan seison suorana ja totta puhun".

G. Derzhavinista kertovia tutkielmia on julkaistu runsaslukuisesti, mutta hänen toimistaan läänissä tiedetään kuitenkin vain vähän. Karjalan tasavallan Kansallisessa arkistossa on kuitenkin olemassa sangen paljon asiakirjoja, jotka valaisevat kuvernöörin työskentelyä seutumme hyväksi. Niinpä arkistosta löytyy raportti Aunuksen läänin virallisesta vihkimisestä. Siinä kuvataan yksityiskohtaisesti tapahtumalle omistettu juhlaseremonia. Raportti lähetettiin 17 joulukuuta 1784 Hallitsevalle Senaatille.

Kuvernööri Derzhavin joutui monien ongelmien eteen. Arkistomateriaali kertoo hänen vilpittömästä lainkuuliaisuudestaan ja vaativasta suhtautumisestaan virkamieskoneistoon. Hän työskenteli vilpittömästi ja vaati virkamiehiltä samanlaista suhtautumista heille uskottujen tehtäviensä täyttämiseen.

G. Derzhavinista tuli maaherra 13 vuoden kuluttua aunukselaistalonpoikien Kizhin kapinan (vv. 1769-1771) kukistamisesta. Vatien talonpojilta järkkymätöntä lakien noudattamista järkevänä virkamiehenä hän muisti aina, että "hävikki ja köyhyys johtavat useimmiten röyhkeyksiin ja rikoksiin".

Derzhavinia kiinnosti seudun suurimman kruununtehtaan - petroskoilaisen Aleksanterin tuotantolaitoksen toiminta. Hän puhui ensimmäisten joukossa karjalaismetsien säälivästä hyödyntämisestä ja ympäristöystävällisestä luonnonrikkauksien käytöstä.

G. Derzhavin toteutti tarmokkaasti toimia Katariina II lääniuudistusten toteuttamiseksi. Niinpä hänen henkilökohtaisella osanotollaan täsmennettiin Venäjän ja Ruotsin silloinen rajalinja. Aunuksen kuvernementin maakarttaa sekä ujestien (kihlakuntien) (keskus)kaupunkien kaavoja luotiin. Kuvernöörin tutkimusmatkoille lähettämät virkailijat keräsivät mielenkiintoisia tietoja nykyisen Karjalan tasavallan alueella edelleenkin olevista kylistä - Vuonnisesta, Ropolasta, Kiimasjärvestä, Juskyjärvestä.

G. Derzhavin matkusti kesällä 1785 itse kiertämään Aunuksen lääniään. Hän matkasi veneillä ja hevoskyydissä noin 2 tuhatta kilometriä. Tämän voimia vaativan ja vaarallisenkin matkansa aikana pidettiin päiväkirjaa, jota säilytetään alkuperäisenä Pietarissa. Se sisältää mielenkiintoisia tietoja seutumme tilasta XVIII vuosisadalla: ensimmäistä kertaa päiväkirjoissa kerrotaan seikkaperäisesti Kivatshun koskesta, kuvernementin pääkaupungista ja muista kaupungeista, paikallisen karjalaisväestön omaperäisestä kulttuurista ja kielestä, karjalaisesta kanteleesta - "viisikielisitä gusleista", pohjoisseudulla elävistä vanhauskoisista.

Karjalan tasavallan kansallisessa arkistossa on myös tähän tutustumismatkaan liittyviä asiakirjoja: Aunuksen lääninhallituksen ukaasissa mainitaan G.Derzhavinin lähdöstä Petroskoista 19 heinäkuuta 1785; Derzhavinin 22 elokuuta 1785 päivätyssä tiedonannossa todetaan hänen vihkineen (Vienan) Kemin kaupungiksi: Katariina II käskystä Kemistä tuli näen ujestin (kihlakunnan) keskus ja kaupungin status muuttui sen mukaisesti.

Aunuksen läänin kuvernööri osallistui kansanterveydenhuollon ja kansansivistyksen kohentamiseen ja hyväntekeväisyyteen. G.Derzhavinin henkilökohtaisella myötävaikutuksella avattiin läänissä kansanhuollon Aunuksen hallintovirasto, jonka päätehtävänä oli huolehtia kansakoulujen, sairaaloiden, orpokotien toiminnasta. Hän osallistui aktiivisesti viraston varojen kartuttamiseen. Enne matkustamista lopullisesti pois Petroskoista oli Derzhavin luovuttanut sen käyttöön siihen aikaan melkoisen rahasumman omista varoistaan - 100 ruplaa. Tästä on arkistoissa säilytettävässä vastaavassa asiakirjassa Kansanhuollon hallintoviraston sihteerin merkintä. Petroskoihin perustettiin hänen aloitteestaan ensimmäinen valtion rahoittama sairaala, jossa köyhiä hoidettiin maksutta. G. Derzhavinin käsialaa ovat tämän sairaalan ja sen yhteydessä toimineen apteekin ohjesäännöt.

Maaherran nimeen liittyy myös Petroskoin kansanopiston avaaminen vuonna 1786, sillä valmistelutyö aloitettiin hänen johtaessaan kuvernementtia. Karjalan tasavallan kansallisessa arkistossa säilytettävistä pöytäkirjoista ilmenee, että kansanopiston perustamiseen liittyvää valmistelutyötä oli käsitelty kuvernöörin toimiessa puheenjohtajana Kansanhuollon hallintoviraston viranhaltijain kokouksissa. Derzhavinilla oli siis riittämiin hallinnollista työtä. Häneltä liikeni silti aikaa "paikallisen seudun muinaisuuksien" tutkimiseen.

G.R.Derzhavinin toiminta Petroskoissa ja Karjalassa jäin syväsi runoilijan mieleen. Hänhän kirjoitti kuuluisan oodin "Vesiputous", jota pidetään ensimmäisenä Karjala-aiheisena luomuksena Venäjän runoudessa. Samanaiheisia ovat G. Derzhavinin sepittämä runonsa "Myrsky" ja "Suomalminammentajat" - nimisen oopperan libretto. Herääkin kysymys, mitähän runoilija sepitti Petroskoissa ollessaan? Asiantuntijain väittämän mukaan hän kirjoitti ollessaan Aunuksen läänin kuvernöörinä vain yhden runon - "Voimiinsa luottavalle". Se kuvaa maaherran ja Arkangelin ja Aunuksen läänin kenraali-kuvernööri T. I. Tutolminin välisiä jännittyneitä suhteita. Runoilija-kuvernööri aloitti Petroskoissa työn "Sielun kuolemattomuus" - runon parissa. Se lopullinen versio valmistui huomattavasti myöhemmin - vasta vuonna 1796.

Katariina II siirrätti 15 joulukuuta 1785 antamallaan ukaasilla G-R- Derzhavinin Tambovin käskynhaltijakunnan päämieheksi. Karjalan tasavallan Kansallisessa arkistossa säilytetään Derzhavinin kirjoittamaa ja Aunuksen käskynhaltijakunnan hallinnolle osoitettua kirjettään, joka koskettelee hänen siirtymistään Tambovin kaupunkiin.

Tekninen tuki
Luotu 16 marraskuuta 2004. Toimitettu 16 marraskuuta 2004.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015