|
Karjalan tasavalta sijaitsee Venäjän luoteisalueella ja kuuluu Venäjän Federaation Pohjoiseen talousvyöhykkeeseen.
Karjalan pinta-ala - 180,5 tuhatta neliökilomeria (1,06% VF:n pinta-alasta). Tasavallan pohjoisimman ja eteläisimmän pisteiden välimatka kasittää 660 klometria. Karjalan Kemin korkeudella on länsi - itä-akselin pituus 424 kilometria. Karjalan tasavallalla on lännessä rajaa Suomen kanssa, etelässä - Leningradin ja Vologdan hallintoalueiden, pohjoisessa - Murmanskin alueen ja idässä -Arkangelin alueen kanssa. Tasavallalla on koillisessa merirantaviivaa (Vienan meri). Karjalan raja on lannessä Venäjän ja Suomen valtakuntien rajana, jonka pituus käsittää 723 kilomertia.
Venäjällä taannoin pidetyn väestönlaskennan mukaan asui Karjalan tasavallassa vuonna 2002 716 tuhatta henkeä. Heistä kaupungeissa - 75% (537 000) ja maaseudulla - 25% (179 000. 37% Karjalan tasavallan väestöstä asui Petroskoissa. Asukastiheys käsitti 4 henkeä neliökilometria kohti.
Tasavallan väestön keskivertoikä oli laskennan tulosten mukaan vuonna 2002 37,1 vuotta. Työkykyisia - 450 tuhatta, eläkeiässä - 137 tuhatta.
Väestön kansallinen koostuma:
venäläisiä - 73,6%, karjalaisia - 10%, valkovenäläisiä - 7%, ukrainalaisia -
3,6%, suomalaisia - 2,3%, vepsäläisiä - 0,8%.
Tasavallan alueella on 19 kaupunkia ja hallintopiiriä (kuntaa), 808 asutusta.
Kaupunkien ja hallintopiirien (kuntien) johtajat valitaan Karjalan tasavallan "Edustuselisten elinten (kunnanvaltuustojen) ja paikallisten itsehallintoelinten johtajain vaaleista"-lain mukaisesti.
Karjalan kokoonpanoon kuuluu tasavallan merkityksen omaavat 3 kaupunkia - (Petroskoi - 282,9 tuhatta asukasta, Kostamus - 32,5 tuhatta asukasta, Sortavala - 20,2 tuhatta asukasta), tasavallan merkityksen omaavia kaupunkeja ja hallintopiirien keskuksia 4 - (Kemin ja Kemin piiri, Kontupohja ja Kontupohjan piiri, Pitkäranta ja Ptkärannan piiri, Segezha ja Segezhan piiri), 11 hallintopiiriä (yksi niistä kansallinen Kalevalan piiri), 1 volosti (Vepsän kansallinen, joka omaa hallinnollisen ja alueellisen yksikön statuksen), 11 kaupunkityyppistä asutusta.
Suurin osa Karjalan aluetta on kukkulaista tasankoa, jossa näkyy selvästi jäätikön kulkeutumisen seurauksia. Maan aaltoileva kivinen pintakerros sisältää vielä nykyisinkin muinaisvuorten jälkiä. Karjalasta on käytetty jo pitkään nimitystä "kiinteäkivinen metsä-järvi vyöhyke", joka kertoo maisematyypin elementeistä - lukuisista järvistä ja joista, joita jakavat taigametsien peittämät kivi- ja kallioperäiset kannakset.
Yli 49% tasavallan pinta-alasta on metsien peitossa (pääpuulajit: mänty ja kuusi), 25% pinta-alasta on vesistöjen peitossa. Suurimpiin järviin kuuluvat - Laatokka (pinta-ala 17,7 tuhatta neliökilometriä) ja Ääninen (9,9 tuhatta neliökilometriä). Pisimmät joet: Vodla - 400 km., Uikujoki, Kovda, Kemi, Sunu ja Shuoju. Vesireittien yhteinen pituus käsittää lähes 83 tuhatta kilometria.
Karjalan maanuumenissa on yli 50 hyödynnettävissä olevaa kaivannaislajia, joita on yli 400 esiintymässä. Hyödyllisitä kaivannaisista mainittakoon rautamalmi, titaani, vanadium, molybdeeni, jalometallit, timantit, kiilleliuske, rakennuskivet (graniitti, diabaasi, marmori), keramiikkaraaka-aineet (pegnmatiitti), apatiitti-karbonaattimalmit, amfiboliasbestia.
Karjalan tasavallan sijaintia pidetään sangen edullisena (Venäjän ja Länsi-Euroopan teollisesti hyvin kehittyneiden keskusten läheisuyys, vesistöreitistön hyödyntämismahdollisuus). Tasavalta omaa tämän lisäksi melkoisia luonnonresursseja.
Karjalan paikka Venäjän kansantalouskompleksissa määräytyy ennen kaikkea paikallisten resurssien hyödyntämisellä (metsä-, puunjalostus-, sellu- ja paperiteollisuus, musta metallurgia, rakennusaineteollisuus). Samalla tänne tuotava jalostettava raaka-aine vaikuttaa tähän - koneenrakennus ja värimetallurgia.
Karjassa tuotetaan 10% Venäjän Federaatiossa louhittavasta rautamalmista, 23% Venäjän paperista, 9% sellusta, 7,3% puutavarasta, 4,O% sahatavarasta ja noin 60% kraftpaperisäkeistä.
|
