Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Petroskoin Levashovin ja Mariinskin bulevardit

Petroskoi on kaunis, puhdas kaupunki, jossa on paljon viheristutuksia. Tätä korostavat tasavallan pääkaupungissa käyneet matkailijat. Luikusat puistot, bulevardit, puistikot, kukkapenkit koristavat Petroskoita.

Petroskoissa on paljon tällaisia viehättäviä paikkoja, mutta tunnettua sanontaa hiukan muunnellen voidaan sanoa, ettei "Petroskoita rakennettu heti". Kaupungin katukuva muuttui vähitellen. Vuosi vuodelta istutetiin uusia puistoja, rakennettiin katuja.

Petroskoin ensimmäisen bulevardin historia alkaa vuonna 1899.

Levashovin bulevardi, 1905
Levashovin bulevardi
1905
Läänin maaherra V.Levashov teki sata vuotta sitten aloitteen perustaa bulevardi Shirokajakadulle (Leveäkatu). Rakennustöiden toteuttamista varten muodostettiin komissio, jota johti ruhtinas N.Volkonski. Laadittiin tulevan bulevardin kaava ja ykstyiskohtaiset piirrustukset. Suunnitelmissa todettiin, että bulevardin pituus on 300 syliä ja leveys - 14.

Kaupunkilaisten tulevan virkistyspaikan rakentamiseksi ryhdyttiin keräämään varoja ja juuri yksinomaan kaupunkilaisten rahoilla, siis vapaaehtoislahjoituksilla, bulevardi rakennettiinkin. Paikallisessa "Aunuksen läänin tiedonantoja"-sanomalehdessä julkaistiin säännöllisesti lahjoittajien sukunimiä ja luovutettuja ruplamääriä sekä tarkkoja tilinpitoasiakirjoja. Lukijat tiesivät, mihin yhteisiä varoja oli käytetty.

Työt bulevardin perustamiseksi etenivät nopeasti. Talveen mennessä istutettiin tarvittava määrä vaahteroita, koko bulevardin pituudella kaivettiin juoksuvesikanava, maapinta tasoitettiin. Bulevardi aidattiin. Valmistettiin paikat kukkapenkkejä varten.

Levashovin bulevardi, 1937
Levashovin bulevardi
1937
Aleksanterin tehtaalta (nyk. Onegan traktoritehdas) tilattiin sata valurautapenkkiä, myöhemmin rakennettiin orkesterikoroke Äänisen rannalle.

Bulevardin juhlalliset avajaiset toimitettiin 10 kesäkuuta 1900 läänin maaherra V.Levashovin läsnäollessa. Pidettiin jumalanpalvelus. Orkesteri soitti musiikkia, kaupunkilaiset osallistuivat sankoin joukoin tilaisuuteen.

Petroskoin Duuma teki 11 syyskuuta 1900 pitämässään istunnossa päätöksen:
"Ilmaista läänin maaherralle sydämellisen kiitollisuuden toiminnastaan bulevardin perustamiseksi ja yleensä ponnistuksistaan kaupungin kunnostamiseksi ilman kaupungin varojen käyttöä. Duuma aikoo ikuistaa muistin Vladimir Aleksandrovits Levashovista ja katsoo yksimielisesti, että Hänen Ylhäisyytensä ei tule vastustamaan aloitetta nimittää bulevardi herra Levashoville.".

Levashovin bulevardi, 1999
Levashovin bulevardi
1999
Samana päivänä, siis 11 syyskuuta, 1900 Levashovin bulevardi siirtyi juhlallisesti kaupungin omaisuuteen.

Kaupungin piti huolehtia bulevardin kunnosta ja jatkaa kunnostustöitä: orkesterikorokkeen ylle piti rakentaa katos, laiturin rakentaminen oli myös suunnitelmissa. Tämän lisäksi piti kunnostaa leikkikenttä lapsille ja rakentaa uusia kukkapenkkeja.

Levashovin bulevardilla avattiin 23 heinäkuuta 1903 Petroskoin siihen aikaan ainoa suihkulähde. Samana päivänä sytytettiin bulevardia valaisseet kaasulyhdyt.

Virkistyskausi päättyi puhallinorkesterin soidessa 1 lokakuuta.

Toinen bulevardi perustettii Mariinskinkadulle 1905. .Tästä tapahtumasta kirjoitti "Aunuksen läänin tiedonantoja"-sanomalehti. "Petroskoin parhaana katuna pidettiin Pietari Suuren ajoilta Englantilaiskatua, myöhemmin - Mariinskajakatu" (nykyisin K.Marksin valtakatu), joka yhdisti kaupungin kaksi keskustaa: hengellisen - aukion Svjatoduhovskin tuomiokirkkoineen ja lyseorakennuksineen sekä hallintokeskuksen Pietarin aukiolla (nyk.Leninin aukio).

Englantilaiskatu sai nimensä täällä asuneiden ulkomaalaisten ansiosta. Heitä tuli Venäjälle, mm. Karjalaan, rautatehtaille Pietari Suuren kutsusta.

Mariinskinkadun erotti Aleksanterin tehtaasta leveä ja syvä rotko, joka oli jäänyt siihen vuonna 1800 tapahtuneen suurtulvan jälkeen. Kaupunkilaiset ottivat rotkon laitamista rakennustarpeisiinsa hienoa valkeaa hiekkaa, minkä seurauksena näky ei ollut silmää ilahduttava. Eräs silminnäkijä totesi silloin: "Maisema on nykyisin rumempi, kuin Pietarin aikoihin."

Oli vielä yksi ongelma, johon "Aunuksen läänin tiedonantoja"-sanomalehti kiinniti huomiota vuonna 1905: "Tänä vuonna Petroskoissa käyneet turistit huomauttivat: "Petroskoi on mukiinmenevä kaupunki, mutta asian pilaa kaali". Tällä tarkoitettiin kahta suurta kaalimaata Lohijoen rantamilla kaupungin alueella, joihin jokaisen vieraan silmä ehdottomasti kompastui.

Monet yritykset peittää viheristutuksilla rotkon seinämät epäonnistuivat.

Varamaaherra K.Shidlovski tarttui asiaan ja perusti kaupunkilaisten edustajista komission käsittelemään ongelmaa.

Komission ensimmäinen istunto pidettiin 15 heinäkuuta. Siinä päätettiin perustaa bulevardi koko Mariinskinkadun pituudella alkaen yleisen kirjaston rakennuksesta ja päätyen Drevljankalle johtavaan katuun (nyk. Gogolinkatu), siis luterilaisen pastorin virka-asunnon tuntumaan. Aloitettiin varojen kerääminen. Puiden ja pensaiden taimet tilattiin Pietarista, valurautapenkit teetettiin Aleksanterin tehtaalla.

Bulevardille istutettiin poppeleita, tehtiin iso pyöreä kukkapenkki, merkittiin kävelyreitit, avattiin polut. Rotkon laitamille istutettiin koivuja, vaahteroita, lehtikuusia ja lukuisia pensaita, joista myöhemmin kasvoi luonnollinen elävä aitaus.

Molemmat bulevardit, joiden perustamisesta tulee pian kuluneeksi 100 vuotta, ovat Petroskoin ainutlaatuisena koristuksena ja houkuttelevat edelleenkin erinomaisina virkistyspaikkoina petroskoilaisia.

Lähteet:"Aunuksen läänin tiedonantoja"-sanomalehti vuodelta 1899 NN 31, 47, 60, 67, 68, 70, 119; vuodelta 1901 NN 69, 70, 72; vuodelta 1902 N 112; vuodelta 1903 N 79; vuodelta 1904 NN 79, 113; vuodelta 1905 NN 75,78,79,98,121.

Kansallisarkiston työntekijä M.Jermolina

Tekninen tuki
Luotu 18 helmikuuta 2000. Toimitettu 18 helmikuuta 2000.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015