Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Petroskoin tuomiokirkot. Petroskoin ensimmäiset kirkot

Petroskoin perustamisen 300-vuotispäivän lähetessä

Tekijät: T.Sorokina, D.Gendelev
Teoksen saattamiseen painoasuun osallistui Je.Matvejeva

Kirja julkaistiin KTn Kansallisarkiston ja "Tasavallan "Znak Potsjota"-kunniamerkilla palkittu P.Anohonille nimetty kirjapaino"-valtionyrityksen yhteisvoimin
Petroskoi, 1999

Petroskoin ensimmäiset kirkot

Pietarin ja Paavalin kirkko
Pietarin ja Paavalin kirkko.
Gravyyri N.Ozeretskovskin kirjasta "Matka Laatokalle ja Äämiselle".
Pietari, 1792

"Tämän Kaupungin yhteydessä on kaksi puukirkkoa, joista toinen kylmäkirkko ja siinä kolme osaa - pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin nimeen, Aleksanteri Nevskin nimeen ja Jumalihminen Aleksein nimeen sekä läminkirkko - Pyhän Hengen kirkko. Mikä koskee lämminkirkkoa, niin se on yksinkertaisin, eikä mitään arvokasta rakennuksessa ole. Kylmäkirkko taas eroaa kaltaisistaan sillä, että se on sangen korkea. Sen neula on päällystetty valkoisilla metallilevyillä". Näin kirkkoja kuvattiin Petroskoin kaupungin maistraatin asiakirjoissa vuonna 1782.

Kaupungissamme kesällä 1785 vieraillut akateemikko H.Ozetskovski kuvaa mainittuja kirkkoja yksityiskohtaisemmin vuonna 1792 ilmestyneessä kirjassaan "Matka Laatokalle ja Ääniselle". Hän kirjoitti näin: "Petroskoissa on vain kaksi kirkkoa, molemmat rakennettu hirsistä, toinen - Pietarin ja Paavalin kirkko - on Pietari I rakennuttama...Kirkko on kahdeksankulmainen, kaiteineen, muutamat ikkunat kiilleliuskeesta. Toinen - lämminkirkko - ei ole ulkonäöltään vakuuttava".

Ozeretskovskin kirjassa on Pietarin ja Paavalin kirkon piirros. Se on ensimmäinen luotettava tämän kirkon ulkonäön kuvaus. Mutta kirjassa kuvattu kirkko sai tällaisen ulkonäön vuonna 1772 perusteellisten korjaustöiden jälkeen. Alkuperäisestä kirkosta ei ole säilynyt yhtäkään piirrustusta eikä piirrostakaan.

Ei ole valitettavasti tietoa Pyhän hengen kirkon ulkonäöstä, eikä kirkkojen välissää olleesta kellotapulista.

Käytössämme ei ole asiakirjoja, jotka kertoisivat todistettavasti kirkkojen rakentamisen tarkoista päivä - ja vuosimääristä. Jo XIX vuosisadalla tallennetut tarut ja kirkkokirjat kertovat, että Pietrain ja Paavalin kirkko on rakennettu vuonna 1703. Samat lähteet väitävät, että "suurin piirtein samoihin aikoihin" on rakennettu lämminkirkkokin. Nämä tiedot vakiintuivat kotiseutukirjallisuuteen ja kirkkoperinteeseen. Voimme todeta vain, että molemmat kirkot olivat olemassa vuonna 1713. Tälle on asiakirjatodisteita: siihen aikaan laaditussa "Mitä komendantti Sytin otti haltuun komissaari Tormasovilta Aunuksen Pietrain tehtailla"-luovutusasiakirjassa kohteiden luettelossa mainitaan "kaksi kirkkoa kalustoineen".

Tiedämme, että XVIII vuosisadan 30-luvulta lähtien kirkkoja korjattiin moneen otteeseen: vesikattoja uusittiin, mädäntyneet hirret vaihdettiin uusiin, korjattiin ikkunakehyksiä ja lämminkirkossa - uuneja. Aunuksen Pietarin tehtaiden Kanslia joutui vuonna 1739 miettimään: mitä tehtäisiin kellotapulille? Se oli nimittäin silloin jo niin rappeutunut, että sen peruskorjaus oli ongelmallista. Pätettiinkin purkaa vanha lahonut tapuli ja rakennuttaa uusi sen paikalle.

Kellotapulilla Pietrian tehtailla oli sekä kirkollinen, että siviilimerkitys: kellonsoitto antoi työläisille merkin töiden aloittamisesta ja lopettamisesta. Tehtaan kanslian palkkalistoilla oli "kellojenhoitaja", joka piti huolen mekanismien tarkasta toiminnasta.

XVIII vuosisadan 20-30-luvulla kellotapilissa oli 14 kelloa. Tehtaiden johtaja Raizer kirjoitti, että niiden paino oli "13-40 puutaa". Aunuksen komendantin ja tehtaiden pääjohtajan V.Geninin käskystä asennettiin 1717 39 puutaa painanut kello. Sen kohtalo on sangen mielenkiintoinen. Kello poistettiin 1703 Aunuksen kaupungin kirkkotapulista ja siirrettiin Aunuksen telakalle ja tämän jälkeen Petroskoihin. Se oli käytössä Pietarin ja Paavalin kirkossa lyhyen ajan. Kun 1727 Pietarin tehtaat alkoivat supistaa tuotantoaan Aunuksen kaupungin asukkaat ja paikalliset kirkkoherrat lähettivät keisari Pietari II kirjeen, jossa pyydettiin kellon palauttamista. Se siirrettiin takaisin Aunukseen vuonna 1731.

Uuden kellotapulin rakentaminen vietiin päätökseen kesällä 1741. Se oli pystyssä vuosisadan loppuun ja hajoitettiin kivisen tapulin valmistuttua. Aikaa osoittavat kellot olivat toimineet ilmeisesti 1790-luvulle saakka. Kellotapuli oli öisin myös vartiotornina. Vartioita oli tavallisesti kaksi, toinen valvoi tilannetta tehtaan alueella ja antoi varoitusmerkin, jos "joku, Jumala varjelkoon, varas pääsi tehtaan alueelle". Myös tulipalon alku huomattiin tornilta ja pystyttiin ryhtymään nopesti toimiinn "keisarin omaisuuden ja paikallisten asukkaiden varjelemiseksi vahingoilta".

Pyhän hengen kirkko "rappeutui kokonaan" vuoteen 1756 mennessä ja se päätettiin "kunnostaa korjaustöin". Mutta tarkastuksen jälkeen päädyttiin uuden kirkon rakentamiseen.

Synodi antoi 4 heinäkuuta 1757 siunauksensa uuden kirkon rakentamiselle: "Mainittujen tehtaiden yhteydessä oleva vanha puinen kirkko korvataan samalle paikalle pystytettävällä uudella hirsikirkolla Pyhän Hengen nimeen ja koristetaan ikoneilla ja muulla pyhällä kreikkalais-venäläisen kirkon kalustolla". Muita uuden kirkon rakentamiseen liittyviä asiakirjoja ei valitettavasti löytynyt. Saatta olla, että uusi kirkko jäi eri syistä rakentamatta. Tätä todistaa mm. se, että saman vuosisadan 90-luvulla pantiin uudelleen merkille, että kirkkorakennus on kokonaan epäkunnossa.

Tekninen tuki
Luotu 29 syyskuuta 2000. Toimitettu 29 syyskuuta 2000.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2018