Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Petroskoi matkailijain silmin XIX vuosisadan lopulla ja XX vuosisadan alussa

Petroskoin yleiskuva
Petroskoin yleiskuva
Valokuuvaja J.Pekarski, gravööri M.Rashevskoi.
"Maan tai seudun erikoisuuksiin tutustumista varten kaikkein hedelmällisimpia ovat koulutukselliset matkat ja retket" - näin aloittaa kertomuksensa matkastaan Venäjän Pohjolaan A.I.Jashnov, joka julkaisi matkakuvauksensa kirjassa "Venäjän Pohjolaa pitkin. Turistin vaikutelmia", joka ilmestyi Nizhni Novgorodissa vuonna 1913. Tekijä kirjoittaa: "Venäjän suosituimpia matkakohteita ovat tavallisesti Krimin niemimaa ja Kaukasia. Kaikkia houkuttelee Etelän erinomainen luonto: lumoava meri, vuoret, jotka vangitsevat alankojen asukkaiden katseet. Saman vaikutuksen tekee Venäjän Pohjolakin rajattomine metsineen ja aivan koskemattomine mineraalivaroineen sekä paikallisten asukkaiden ainutlaatuinen kovin vanha elämän tapa, joka siirräättää meidät ikään kuin muinaiskaudelle, joka on kaukana siitä, mitä olemme tottuneet yhdistämään käsitteeseen "XX vuosisata". Muinaisuuden jäljet ja rakennustaiteellisten muinaisvenäläisten motiivien runsaus herättävät jokaisen asiasta kiinnostuneen huomiota ja tuottavat korkeita taiteellisia elämyksiä".

Tekija kehottaa näin ollen tekemään matkoja Pohjolaan, ei suinkaan Etelään. Hän kääntyy ei ainoastaan tutkijain ja tiedemiesten puoleen, jotka vierailivat sangen usein Aunuksen läänissä. Jashnov kirjoittaa, että "halu tutustua synnyinseutuun sivistävien matkojen avulla valloitta erillisiä perheitä ja kaupunkilaiselle tavanmukainen kesäinen matka datsalle korvataan perheen tuloista riippuen lyhyemmällä tai kaukaisella näköpiiriä avartavalla tutustumismatkalla".

Luemme Nikolai Berezinin Pietarissa vuonna 1903 ilmestyneessä kirjassa "Jalkapatikassa karjalaiskoskille": "Tiedättekö, Ivan Grigorjevits, haluan kävellä Kivatsulle. Lähtekäämme yhdessä!
- Kivatsulle? Mikä se on? Paikkakunta vai kaupunkiko?
- Kuuluisa vesiputous Sunun joella. ...Lähdettekö? "

Kuten näemme, Aunuksen lääni oli venäläisille outo ja vieras, tiedot seudusta olivat pinnallisia ja hataria, vaikka pääkaupunkiin - Pietariin - oli vain muutama sata kilometria.

XIX vuosisadan lopulla ja XX vuosisadan alussa Karjalaan alkoi saapua kuitenkin tutkijain ohella myös matkailijoita, jotka halusivat nähdä seutumme omin silmin, kuten N.Berezin asian ilmaisee.

Piearin ja Petroskoin välinen laivaliikenne joudutti melkoisesti tällaisia matkoja. Sen ajan sanomalehtijutuissa korostettiin: "Nopeiden höyrylaivojen liikennöinti Pietarin ja Petroskoin välillä, erinomaiset näkymät, joihin saa tutustua lyhyen kesämme aikana, valkeat yöt, jotka jättävät eteläseudun asukkaaseen poislähtemättömän vaikutuksen, tekevät matkasta tänne mukavan ja hyvän".Vielä yksi lainaus: "Sisäisten vesireittien kihitys pohjoisosissa helpottaa tutkijain ja matkailijain - karun, jylhän ja villin pohjoisen luonnon ihailijain - käyntejä Aunuksen lääniin".

Aunuksen läänissä kävijä tutustui ennen kaikkea koskiin - Kivatsun, Hirvaan - ja Por-koskeen, mutta kerron tästä, sallittanette, joskus myöhemmin.

Tällä kertaa haluaisin kertoa siitä, millaisen vaikuteksen teki Petroskoi, josta tutustumisreitti tavallisimmin alkoi, matkailijaan XIX vuosisadan lopulla ja XX vuosisadan alussa. Tällaisia tietoja on matkakertomuksissa, sanomalehtikirjoituksissa, jotka ovat matkailijain käsialaa.

On selvää, että kuvaustekstiin vaikuttivat suuresti tekijän katsantokanta, mieliala. Siksipä samaa ilmiötä kuvattiin eri tavalla.

Mikä oli, siis, matkailijan ensimmäinen vaikutelma hänen saapuessaan Petriskoihin Äänistä pitkin: "Taivaanrannalle ilmestyvät luonnonkauniit Ivanovin saaret, - kirjoittaa Vladimir Mainov (Venäjän maantiteellisen seuran jäsen, joka kävi Karjalassa vuonna 1873 ja kirjoitti teoksen "Matka Äänisen seudulle ja Korelaan") - ja metsikön takaa näkyy rakenteilla olevan Petroskoin tuomiokirkon kupoli ja Pietari Suuren käskystä rekennetun Pietarin ja Paavalin kirkon kellotapuli... laiva suuntaa Äänisen vasemman rannan ja Ivanovin saarten väliin ja saapuu laituriin, jolle on kerääntynyt Petroskoin lähes koko väki... Laiva on juhlaliputuksessa ja kapteenilla on yllä upouusi takki".

Voskresenski kirkko
Voskresenski kirkko
Aunuksen läänissä vuonna 1904 vieraillut M.A.Krukovski kuvaa laivan kannelta näkemäänsä näin: "Petroskoi - läänin pääkauipunki - sijaitsee Äänislahden korkealla rannalla. Järveltä näkyy vanhan kirkon hiukan kallellaan seisova tapuli, kaupungin puisto ja rantakadun talot. Kaupunki ei tee "kauneudellaan" mitään vaikutusta".

Lainaan vielä lausunnon vuodelta 1910: "Ivanovin saaret ohitettuaan kello 7 aamulla laiva saapuu Petroskoin lahdelle, josta näkyy jo kukkuloille rakennettu Petroskoi, jonka halki virtaa kaksi jokea: Lohijoki (Lososinka) ja "Saveton" (Neglinka). Kaupungin yleinen kuva on erinomaisen kaunis, kuten suuren Petroskoinlahden satama".

Ja vielä yksi kuvaus. N.Berezin kirjoitti vuonna 1904: "Aamulla kun astuimme kannelle "Kivats" (laivan nimi) oli jo lähestymässä Petroskoita. Korkealla mäkitörmällä näkyi vanhoja omakotitaloja ja niiden keskellä puistikoita. Näkyi myös matalia valkoisia kivitaloja, joiden yllä oli suuri valkoinen kirkko sipulimuotoisine kupoleineen. Silmä erotti vielä yhden kirkkorakennuksen ja laitureita, joihin oli kiinnitetty surullisen näköisiä proomuja. Elotonta, surullista ja harmaata - siinä ensimmäinen tämän läänin pääkaupungin vaikutelma, mutta iloinen järven aallokoista heijastuva aurinko välkkyvine säteineen, kauniit kalliorannat ja Ivanovin saaret laivasta oikealle katsottuna kohottivat mielialaa ".

Matkailijaa viehättävät, kuten näemme, luonto ja järvimaisemat, eikä Venäjän imperiumin provinssikaupunki, jona, sorry, oli siihen aikaan Petroskoi.

Katsotaanpa, millaiset seikkailut odottivat matkailijaa: "Poliisiupseeri (kirjoittaa V.Mainov) pysäyttää teidät jo laivan kannella kysymällä: "Kuka olette?" - hämmästytte tietenkin, sillä järjestyksen vartijan äänen sävystä päätellen kysymys tarkoittaa jotain siihen tapaan: "Jahaa! Sainpa sinut lopultakin kiinni!", mutta vastaatte esitettyyn kysymykseen ja tyydytte selitykseen, että paperit tarkastetaan itsensä matkailijan turvallisuutta ajatellen, sillä poliisi pystyy antamaan apua teille, näillä seuduilla vieraalle henkilölle, jos saatatte eksyä ennestään teille tuntemattomassa maastossa. Ajurit tappelevat matkatavarastanne ja tarjoavat kyytiä. Lyhyen neuvottelun jälkeen sovitte osapuolia tyydyttävästä hinnasta ja hevonen vie Sobornajakatua pitkin mäkeä ylös".

Matkailijat kyselivät seuraavaksi hotelleja ja majoittuivat (erään turistin todistaman mukaan) "Palermo"-hotelliin, jota pidettiin kaupungin parhaana. Se oli todella paras hotelli. Kaiken lisäksi "sen palvelutasoa voidaan verrata pietarilaisten hotellien tasoon (matkailija ylistää "yöpuutaan") kaikki on siinä pientä, mutta puhdastaį kodikasta ja viehättävää; hinnat mukiinmeneviä, jousipatjoja ilman tunkeilevaa "pikkuväkeä", "peseytymiskoneet", ilmastointilaitteet, urut, biljardi, keilailutilat, pieni puisto, erinomainen näky Petroskoinlahdelle, Ivanovin saarille ja Solomannin pogostalle järveen antavalle suurkalliolle rakkennettuine kirkkoineen, sanomalehdet - kaikki tämä ilahduttaa matkailijaa, joka odottaa joutuvansa(anteeksi, mutta tekijä kirjoittaa näin) tavalliseen syrjäseutuiseen "lutikkamajaan", mutta löytääkin itsensä paratiisista, varsinkin, jos ajatellaan pahojen "pienpetojen" poissaoloa".

Monet matkailijat ihailivat kaupungin puhtautta, vaikka kadut eivät olleet kestopäällysteisiä.

Mutta lähtissään saitsingille turisti pani merkille, että "kaupunkiin tutustuminen vie vähän aikaa, sillä siinä on vain yksi katu ja ruma rotko, jossa on valuutuotannon jätteitä - kuonaa ja jonka takana on kulkijan silmiltä piilossa kuuluisa Aleksanterin tykki- ja ammustehdas".

Tavaratalo ja Katedraali
Mariinskajkadulta kuvattuina ennen v.1917
Ja vielä yksi kuvaus: "Oikealla pienen myyntipuodeilla ympäröimän torin keskellä on pieni allas, jossa muutama kalastusvene; kalanlemu leijailee alueen yllä. Syklooppinen kävelykatu johtaa ylös ohi matalien majojen erlaisine kyltteineen: valokuvaamo, kalustettuja vuokrahuoneita jne. Kun nousimme katua ylös näimme valtavan kömpelön tuomiokirkon ja sen takana Lohijoen toisella rannalla - kaupungin syntymiseen ratkaisevasti vaikuttaneen Aleksanterin tehtaan korkeat piiput ja matalat punaiset tehdasrakennukset. Varsinainen kaupunki leveine, tyhjine ja pölyisine katuineen, mataline virastorakennuksineen ja puisine omakotitaloineen levittäytyy oikealle. Löysimme tavaratalon, jonka tyhjissä gallerioissa oli suljettuja myyntipuoteja, joiden ovien yllä rakennuksen ainoat elijät - puluset - kuhertelivat. Kymmenestö puodista oli vain yksi avoinna".

Katedraali
Katedraali
sekä Pietarin ja Paavalin kirkko
Mitä metkailija pani merkille tutustuessaan kaupunkiin? Hän totesii, että Petroskoi eroaa muista venäläiskaupungeista ennen kaikkea sillä, ettei täällä ollut "paljon kirkkorakennuksia, joita ovat pyhän Venäjän pinetkin kaupungit täynnä. Petroskoissa on vain 7 kirkkoa (matkailija ihmettelee) niistä kaksi ovat kalmistojen yhteydessä, yksi Pietari Suuren aikoihin rakennettu tuomiokirkko. Näiden lisäksi rakennettiin aukiolle taannoin moskovalisen Kristus Pelastajan tuomiokirkon tapainen, mutta pienempi katedraali".

Surullisensävyisistä muistelmista huolimatta todettakoon, että Petroskoissa oli siihenkin aikaan nähtävyyksiä.

Jo mainitsemamme vuonna 1913 ilmestyneen "Venäjän Pohjolaa pitkin. Turistin vaikutelmia"-teoksen kirjoittaja toteaa, että tutustuminen Petroskoihin vie koko päivän. Hän luettelee kaupungin 6 nähtävyyttä:

  1. Aleksanterin kirkko
  2. Katedraali
  3. Pietari I rakennuttama kirkko
  4. Pietari Suuren ja Aleksanteri II patsaat
  5. Luonnontieteellis-historiallinen museo
  6. Hiippakunnan museo

Kaikki nämä kohteet olivat todellakin näkemisen arvoisia.

Tutustukaamme luettelon muutamiin kohtiin.

Jatkuu...

Maria Nejolova,
KTn Kansallisarkiston tieteellisen ja hakuteoskirjaston johtaja

Tekninen tuki
Luotu 31 toukokuuta 2000. Toimitettu 31 toukokuuta 2000.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015