Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Petroskoin Aleksanteri Nevskin tuomiokirkko

Aleksanteri Nevskin tuomiokirkko, 1999
Aleksanteri Nevskin tuomiokirkko
1999

Petroskoin historiaan liittyy kaupungin perustamisesta lähtien pyhän ruhtinaan Aleksanteri Nevskin nimeen. Häntä pidettiin novgorodilaismaiden, joihin kuului myös karjalaispogostoja, taivaallisena suojelijana. Kun koko Venäjällä juhlittiin vuonna 1774 pyhän Aleksanteri Nevskin tomun ruotsalaisista saadun ensimmäisen voiton saavuttamispaikalle Nevan rantamille rakennettuun Aleksanteri Nevskin luostariin siirtämisen 50-vuotispäivää Pietarin tehtaiden slobodan alueelle rakennettiin uusi tehdas, joka sijaitsi kauempana Lohijoen suusta. Katariina II 14 kesäkuuta 1774 antamalla ukaasilla tehdas nimitettiin "Aleksanterin tehtaaksi" ruhtinas Aleksanteri Nevskin kunniaksi.

Aleksanterin tehtaassa valettiin tykkejä isänmaan puolustustarpeisiin ja sunnuntaisin sekä juhlapäivisin viranhaltijat ja työläiset kävivät jumalanpalveluksissa Pyhänkolminaisuuden kirkossa, joka sijaitsi Zarekan kalmiston tuntumassa lähellä vanhaa Ristinpystyttämiskirkkoa. Kirkko oli vanha ja pieni, joten päätettiin rakennuttaa uusi kivinen tehdaskirkko. Ruhtinas Mihail Dolgorukin vuonna 1785 vahvistamassa Petroskoin kaupungin asemakaavassa on merkitty paikka - tontti Lohijoen oikealla rannalla, lähellä Aleksanterin tehdasta, johon myöhemmin rakennettiin tehdaskirkko.

Novgorodin mitropoliitta Serafim siunasi uuden kirkon rakennushankkeen ja 25 huhtikuuta 1825 saatiin rakennuslupa Vuori- ja suolateollisuusdepartementilta, jonka alaisuudessa Aleksanterin tehdas oli.

Julistettiin kirkkoluonnoskilpailu, johon saatiin kolmen arkkitehdin laatimat luonnokset: Jacomo Qarengi, Geste ja Aleksandr Posnikov osallistuivat kilpailuun. Voittajaksi tunnustettiin Vuori- ja suolateollisuusdepartementin arkkitehti Aleksandr Ivanovits Posnikov, sillä hänen luonnoksensa vastasi tehdasyhteisön käytettävissä olevia aineellisia varoja. Aunuksen vuoriteollisuustehtaiden johtajan Adam Armstrongin johtama erikoiskomissio perustettiin 23 helmikuuta 1826 huolehtimaan rakennustöistä.

Alusta lähtien päätettiin, että kirkko rakennetaan viranhaltijain ja työläisten keräämillä varoilla, sillä se oli Novgorodin hengellisen konsistorian antaman rakennussiunauksen ehto. Rahastoon kerättiin muutaman vuoden kuluessa varoja uuden kivikirkon rakentamiseksi. Aleksanterin tehtaan asiakirjoissa säilytetään nimilistoja, joista selviää, millaisia rahasummia on kukin lahjoittanut vapaaehtoisesti kirkon rakentamiseen.

Rakennushankkeen valmistelutyöt käynnistettiin 1825 - rakennustarvikkeita hankittiin ja tehtiin sopimuksia alihankkijain kanssa. Rakennusaineiden hankkimiseen osallistui talonpoikaisarttelleita Aunuksen läänin eri ujesteista. Luohittiin rakennuskiveä, sahattiin tukkeja, tuotettiin kalkkia. Paikallisia talonpoikia osallistui rakennustarvikkeiden kuljettamiseen.

Muuraustöitä johti vuosina 1826-1828 italialainen mestari Pjetro Carlo Moderni. Työt suoritettiin ajoissa ja moitteettomasti. Maalaustyöt suorittivat pietarilainen mestari Vikula Jevstafjev ja Kostroman alueelta tänne apulaisineen saapunut Timofei Kozmin. Työt vietiin päätökseen 8 syyskuuta 1831. Kattotyöt suoritti holmogorilainen arttelli pietarilaisen mestari Tsernjajevin johdolla. Rakennustöihin osallistui kyllä paljon paikallisiakin mestareita. Rakennushanke maksoi paljon, rahat loppuivat ja valtion rahapussista saatiin melkoinen summa töiden viemiseksi päätökseen.

Mielenkiintoinen on Aleksanteri Nevskin kirkon ensimmäisen kellon historia. Kun kirkko oli jo melkein valmis tehdaspappi Jakov Vasiljevski pyysi Aunuksen piispa Ignatilta lupaa siirrättää vanhan Pyhän kolminaisuuden kirkon kello uuteen kirkkoon. Lupa saatiin. Kello oli valettu uudelleen vuonna 1813 vanhoista rikkoutuneista kelloista Belozerskissa: Petroskoista saatiin 55 puutaa kuparia. Uusi kello painoi 53 puutaa (puuta - noin 16 kiloa) ja se toimitettiin Pyhän kolminaisuuden kirkolle. Arkkipiispa Ignatin siunauksella kello siirrettiin tehdaskirkolle kellotapuliin, joka sijaitsi kirkon yllä. Kellot kiinnitettiin puupalkkeihin. Kelloja oli yhteensä 8. Ensimmäinen painoi 157 puutaa ja 34 puntaa (punta - 400 grammaa), toinen - Belozerskissa valettu ja Pyhän kolminaisuuden kirkolta siirretty (painoa - 53 puutaa), kolmas - 18 puutaa ja 22 puntaa, neljäs - 10 puutaa ja 22 puntaa, viides - 5 putaa ja 12 puntaa, kuudes - 2 puutaa ja 4 sekä puoli puntaa, seitsemäs - 1 puuta jasekä 5 ja puoli puntaa, kahdeksas kello painoi 21 puntaa.

Ikonostaasi asennettiin käkisalmelaisen mestarin Aleksei Bobrovin johdolla. Uuden kirkon ikonit maalasi taiteilija Aleksandr Tsizhov. Suurin osa ikoneista oli Pietrain ja Moskovan kirkoissa olleiden ikonien kopioita.

Pyh. Aleksanteri Nevskin tehdaskirkko, 1901
Pyh. Aleksanteri Nevskin
tehdaskirkko
1901

Kirkkoa rekennettiin koko "mieron" voimin ja vuoteen 1832 mennessä työt vietiin päätökseen. Pyhän Ioan Zlatoustin päivänä - 27 tammikuuta - Aunuksen arkkipiispa Ignati pyhitti kirkon pääosan pyhän suuren ruhtinaan Aleksanteri Nevskin nimeen ja kirkon muut osat - Pyhän kolminaisuuden ja pyhittäjä Ihmeitätehneen Nikolain nimeen.

Näin Petroskoihin rakennettiin uusi kivinen Pyhän ruhtinaan Aleksanteri Nevskin nimeä kantava tehdaskirkko. Klassisseen tyyliin rakennettu kirkko oli kaupungin koristeena ja oli kaupungin suurimpia kivirakennuksia XIX vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla.

Kirkko oli kokonaisen vuosisadan kuluessa Aleksanterin tehtaan työntekijäin hengellisen elämän keskuksena. Tämän kirkon kirjoihin merkittiin syntyneet, ristityt ja vihityt. Kun seurakuntalaiselle koitti aika jättää tämä maailma, vastaava merkintä jäi korkkokirjoihin. Tehtaalaisten koko elämä oli sidoksissa kirkkoon.

17 tammikuuta 1888 Aleksanteri Nevskin yhteyteen perustettiin kirkkokoulu tehtaalaisten lapsille. Kirkko piti huolen seurakuntalaistensa hengellisesta kasvatuksesta.

Neuvostovallan vuosina kirkko suljettiin, vuonna 1929 rakennus luovutettiin museovirastolle, jonka käytössä se on ollut vuoden 1990 kesäkuun 15 päivään mennessä, jolloin Karjalan ASNTn Ministerineuvosto teki päätöksen luovuttaa historialliset rakennukset Pyöreällä (nyk. Leninin) aukiolla Karjalan kotiseutumuseon käyttöön. Kotiseutumuseo muutti entisesta kirkkorakennuksesta uusiin tiloihin vasta vuonna 1993, minkä jälkeen kirkon kunnostustyöt käynnistettiin.

Karjalan kaikkien ortodoksiuskovaisten onneksi kirkon rakennus säilyi päiviimme asti. Jumala varjeli rakennusta, jotta uudelleen syntyneessä hiippakunnassa olisi erinomainen tuomiokirkko.

Kirkon kunnostustyöt ovat jatkuneet jo lähes seistemän vuotta, juuri seitsemän vuotta on kirkkoa rakennettukin (1825-1832). Vuonna 1993 purettiin kerrosrakennelmat kirkon sisällä ja syksyllä 1994 "Lad" Oy ryhtyi restauroimistöihin.

Ruhtinas Aleksanteri Nevskin muistopäivinä on kirkon tuntumassa ja myöhemmin sen sisätiloissakin pidetty jumalanpalveluksia Petroskoin ja Karjalan piispa Manuilin osanotolla. Suuressa Isänmaallisessa sodassa saavutetun voiton 50-vuotispäivänä, 9 toukokuuta 1995, kirkossa pidettiin jumalanpalvelus, minkä jälkeen alkoi kirkkorakennuksen intensiivinen elvyttäminen.

30 heinäkuuta 1996 kirkko sai ristit, jotka oli pyhittänyt Petroskoin ja Karjalan piispa Manuil. Aleksanteri Nevskin tuomiokirkosta tuli Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan katedraalinen kirkko, piispan katederi sijaitsee siinä.

XIX vuosisadan rakennustaiteen muistomerkki on jälleenrakennettu. Se on ortodoksisen Karjalan pääpyhättö ja muinaisen kaupunkimme koristus.

On olemassa kaunis taru: jos kaupungissa toimii Aleksanteri Nevskille pyhitetty kirkko, kaupunkilaiset eivät joudu koskaan meihittäjän anturan alle...

KTn Kansallisarkiston aineistoa käyttäen tekstin laati
arkiston työntekijä Tatjana Sorokina

Tekninen tuki
Luotu 26 toukokuuta 2000. Toimitettu 26 toukokuuta 2000.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015