|
Ulkomaankauppa
Ulkomaankaupalla on johtava paikka tasavallan sosiaalis-taloudellisessa elämässä. Vienti käsittää yli 70% tasavallan ulkomaankaupassa ja sen osuus on kasvamassa. Viennin arvo on tällä hetkellä yli 50% tasavallan teollisuustuoton kokonaismäärän arvosta.
Karjalan ulkomaankauppa on orientoitunut etupäässä Euroopan markkinoille. Ulkomaankaupan eurooppalaisosuus käsittää 80% koko määrästä. EUn maiden osuus käsittää yli 60%. IVY-maiden osuus on tällaisessa kaupassa supistumassa, mikä onkin viime vuosien tendenssi (1994 - 9,3%, 1998 - 2,4%).
Viennin merkitys tasavallan kehitykselle johtuu seuraavista tekijoista.
Ensiksi, vienti on ulkomaisen kaluston ja kulutustavarain hankkimiseen käytettävän valuutan saannin päälähde.
Toiseksi, sisäisen kysynnän supistumisen ja tiettyjen tavara-artiklojen kysynnän kasvu kansainvälisillä markkinoilla vaikuttaa tilanteeseen vientiin orientoituvassa tuotannossa (metsä-, puunjalostus-, sellu- ja paperiteollisuus, musta- ja värimetallurgia, kalastus) sekä muilla teollisuusaloilla.
Vienti ylläpitää tämän lisäksi tasavallan vientitavaroita ja -tuotteita valmistavien yritysten tuloja, mikä vaikuttaa palkkaan, veroihin, työllisyyteen, muihin sosiaalis-taloudellisiin kategorioihin.
Alkaen vuodesta 1996 tasavallassa on nähtävissä viennin määrän supistuminen rahallisesti mitattuna, mikä matkii yleisvenäläistä trendiä. Tähän on olemassa useita syitä.
Raaka-aineiden kysyntä kansaivälisillä markkinoilla on vuodesta 1996 supistunut, joten niiden vientihinta on pienentynyt.
Venäläisen (karjalaisen) viennin rakenne ja tärkeimmät laatuosoittimet ovat yhä jäämässä jälkeen kansainvälisen kaupan kehityksen pääsuuntauksista, joiden tärkein osoitin on käsiteltyjen (jalostettujen) tuotteiden määrän ominaispainon jatkuva kasvu.
Kansainvälinen kilpailu on kiristynyt. Ulkomailla valtiot tukevat kaikkinaisesti viejäyrityksiään ja suojelevat tehokaasti kotimaisia tuottajiaan. Tämä näkyy selvästi etenkin jalostavissa teollisuuden haaroissa (puunjalostus, koneenrakennus).
Karjalaisviennin laadun valvonta ja sertifiointisysteemi eivät ole täydellisiä, mikä johtaa menetyksiin vientiarvossa. Ulkotaloudellisen toiminnan ylikuuma liberalisointi maassa houkuttelee kansainvälisille markkinoille lukuisia kokemattomia viejäyrityksiä, minkä seurauksena (karjalais)viennin tehokkuus on kärsinyt etenkin metsäsektorissa.
Viejäyritysten yhteisen rintaman ja toimien koordinoinnin puuttuminen tehostavat epärehellistä kilpailua, joten karjalaisviennistä hyötyjät saattavat alentaa tuntuvasti hankintahintoja.
Karjalaisilla viejäyrityksillä ei siis ole riittävästi kokemusta eikä suuria finanssivaroja. Tästä syystä markkinoiden tarpeiden, suhdannevaihteluiden tutkiminen on pintapuolista. Kuluttajain tarpeet ja vaatimukset muuttuvat nopeasti, eikä viejä pysty siirtymään mainituista syistä ajoissa uusiin tuoteartikloihin, uuteen tavaravalikoimaan, siirtymään laadukkaampien tuotteiden valmistukseen tai hankkimiseen. Kansainväliset standardivaatimiukset lisääntyvät ja ekologisen turvallisuuden noudattamisen säännöt tehostuvat samanaikaisesti, jatkuu energiaa ja resursseja säästävien teknologioiden soveltaminen.
Toisin on tilanne jalostavien alojen tuotteiden realisoinnissa kansainvälisillä markkinoilla. Johtavassa asemassa olevat valvovat tuotteiden myyntiä ja tällaisilla yrityksillä on käytettävissä keinoja venäläisten (karjalaisten) viejäyritysten toiminnan rajoittamiseksi läntisillä markkinoilla. Kehittyneiden maiden kansainvälinen kooperointi tuotannon alalla perustuu yhteisyritysten, erikoistumiseen nojaavien korporatiivisten yhtymien toimintaan, mikä lisää tavarain kilpailukykyä ja parantaa niiden laatuominaisuuksia. Niin sanottujen "välivaihetuotteiden" ja kompletointivalmisteiden osuus ylikansallisten yritysten kooperoiduissa hankinnoissa on lisääntymässä. Tämä antaa karjalaisyrityksille potentiaalisen mahdilisuuden tehdä "ryntäys" kansainvälisille markkinoille kansainväliseen kooperointiin osallistumisen myötä.
Viennin supistuminen johtuu osittain siitäkin, että vienti IVY-maihin, Valko-Venäjä mukaan luettuna, on vähentynyt alhaisen ostokyvyn takia näissä maissa.
Alkaen vuodesta 1996 ulkotaloudellista toimintaa harjoitettiin niin kutsutun "valuuttaputken" vallitessa. Tämä supisti viennin tehoa: tuotannon kulut lisääntyivät, ruplan ja dollarin vaihtokurssi oli meille epäedullinen sillä se oli sidottuna maan inflaation keskiverto/osoittimiin. Vientituotanto kehittyi "kulujen inflaation" puitteissa, siis näissä oloissa vientiyritykset joutuivat työskentelemään sisämarkkinoihin suuntautuneiden yritysten tavoin. Elokuussa 1998 tapahtunut ruplan "romahdus" loi näin ollen perustan viennin kasvulle.
Ulkotaloudellinen toiminta tasavallassa omaa suuren keskittymisasteen: noin 95% koko ulkomaankaupasta koostuu 55-60 karjalaisyrityksen toiminnasta.
Tasavallan viennistä yli 50% käsittää tuotteiden "puutavararyhmä", sellu- ja paperituotteet mukaan laskettuina. Metsäteollisuudella on täten kaikkein tärkein rooli Karjalan viennissä.
Hallitus tulee edellenkin valvomaan viennissä seuraavia tasavallan kansantalouden aloja: metsänkaato, puunjalostus, sellu-ja paperiteollisuus, musta- ja värimetallurgia, kalastus. Alhaisen jalostustason raaka-aineita tulee vähentää viennin kokonaismäärässä.
Hallitus ymmärtää ulkomaankaupaa kehittäessään, että tätä alaa määrää federaalinen Laki "Ulkomaankaupan valtiollisesta säätelemisestä", jonka mukaan ulkomaankaupan sääteleminen on valtion federaalisten elinten kompetenssissa. Hallitus tulee vastakin noidattamaan ulkomaankaupan pääperiaatteita: koko Venäjää kattava eheä taloudellinen ja tullialue, viennin valvonnan ja ulkotaloudellisen toiminnan valtiollisen säätelemisen eheä politiikka.
Hallitus pitää tärkeimpänä tehtävänään suunittelukaudella tasavallan vientikannan kehittämistä ja karjalaistuotteiden viennin tehokkuuden lisäämistä.
Hallitus käyttää kaikkia sen kompetenssiin kuuluvia "vipusimia" asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Hallitus jatkaa ponnistuksia metsänhakkuuyritysten ja puutavaraa vievijen yritysten määrän supistemiseksi järkevälle tasolle , mikä helpottaa viennin valvontaa, sopivien vientihintojen ylläpitämistä, tietyn tuen antamista eräille viejäyrityksille. Vientiyritysten valvontaa tehostetaan yhdistämällä Venäjän Federaation Valtion Tullikomitean Luoteisen Tullihallinnon (VFn VTKn LTHn), Karjalan Tasavallan Valtionpankin ja muiden valtion instituutioiden ponnistuksia ja koordinoimalla tehokkaammin niiden toimintaa, luomalla tietojen vaihtamisen järjestelmä, täydellistämällä kauppasopimusten listallapitoa ja niiden ekspertiisia.
Koordinoitujen toimien seurauksena on saatava selville ne yritykset, jotka eivät toimi tehokkaasti metsä-ja puutavarakaupan alalla, ja löydettävä keinot vaikuttaa niihin olemassa olevien taloudellisten ja hallinnollisten mekanismien avulla.
Hallitus yrittää luoda olosuhteet, joiden vallitessa tuotantolaitokset olisivat taloudellisesti kiinnostuneita raaka-aineen syvällisemmästä jalostamisesta ja sellaisten tuotteiden viemisestä, joissa lisäarvon osuus on nykyistä suurempi, etenkin taloudellisten kannustimien avulla.
Ryhdytään toimiin puutavaran vientihinnan uusien muodostamismekanismien luomiseksi.. Todettakoon, että tällä hetkellä karjalaisviejäyritysten ja Federaation luoteisosan subjektien vastaavien yritysten välinen koordinaatio toiminnassa tällä alalla puuttuu kokonaan. Karjalaisen puun ostajien - suomalaisten yritysten - ja karjalaisten sekä Venäjän luoteisalueen muiden viejäyritysten välisiä neuvotteluja myytävän ja ostettavan puutavaran hinnan määrittelemisestä koordinoivassa mielessä ei käydä. Tästä johtuu hallituksen vielä yksi tehtävä - jouduttaa kaikkinaisesti tehokkaan "Puutavaran viejäyritysten Liiton" perustamista, Liiton, joka pystyisi harjoittamaan uutta mainittua politiikkaa.
Hallitus on asettanut tehtävän supistaa ulkomaisten metsureiden ja puutavarankuljettajain määrää karjalaismetsissä. On noudatettava periaatetta: karjalaismetsissä saavat työtä etupäässä kotimaiset metsurit.
| 
