Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Lyhyesti Kalevalan hallintopiirin historiallisista, kansallisista ja kulttuurierikoisuuksista

Kalevalan hallintopiirin kansallinen koloriitti on omiaan luomaan sen omaleimaista imagoa Karjalan tasavallassa ja aluetasavallan ulkopuolellakin. Elias Lönnrot on juuri näillä main tallettanut XIX vuosisadalla lukuisia kansanrunoja, jotka säilyvät karjalais-suomalaisen Kalevala-eepoksen sivuilla. Kalevala-eepos on ainoa luomus, jolla on, kuten venäläisillä bylinoillakin (kansantaruilla) kansanlähteet ja joka yhdistää Venäjää ja Suomea.

Matkailijoita houkuttelee myös piirin luonto. Täällä on paljon ekologisesti puhtaita järviä ja jokia, joiden rantamat ovat lähes poikkeuksetta lumoavia ja esteettisesti arvokkaita luontokohteita. Paikalliset runsasvetiset joet saavat ainutlaatuisuutensa koskien ansiosta. Tunnettuja ovat Kumiokoski, Käynäskoski ja Hämekosket. Kuittijärvet ovat hallintopirin dominoiva luontokohde - niiden pituus on 140 kilometriä. Keski-Kuittijärven rannalla sijaitsee Kalevalan asutus (ent. Uhtua). Teknisten prosessien seurauksena syntyneiden järvien syvyydet ovat melkoisia ja niiden rannat -luonnonkauniita. Kalevalan hallintopiirissä on mäntymetsiä runsaine tatti-, sieni- ja marjapaikkoineen. Kuittijärvissä on mm. lohta, muikkua, siikaa ja harjusta.

Metsät peittävät piirin pinnasta 60%, niiden keski-ikä on yli 100 vuotta. Männiköt käsittävät 85% metsäkasvustosta. Arvokkaimpia metsiä on alueella, jolle halutaan muodostaa Kalevalan kansallispuisto. Täällä on taigametsän Euroopan alueella oleva läntisin ja suurin aarniometsä - männikkö, jossa on 400-450 -vuotiaita puita. Suot käsittävät piirin alueesta yli 30%. Niiden kasvustossa on harvinaisia ja uniikkeja lajia ja niiden ekologinen, tieteellinen ja ympäristöarvo on niin suurta, että soita suojellaan niiden rauhoitetussa luontotilassaan ja moninaisuudessaan. Piirin alueella on Karjalan tasavallan suurin luonnontilainen aapasuo - Ypäzhshuo (Ypäyssuo) sijaitsee Kepajoen alajuoksun tuntumassa ja on pituudeltaan 23 kilometriä (sen pinta-ala on noin 40 000 hehtaaria).

Historiallinen ja kulttuuripotentiaali

Kalevalan piirin historia on rikassisältöinen. Uhtuan hallintopiiri perustettiin vuonna 1927. Vuonna 1935 sitä tuli Kalevalan piiri. Sen keskuksena oli Uhtuan asutus. Vuosina 1963 - 1966 piirin alue kuului Kemin teollisuuspiirin kokoonpanoon. Vuonna 1963 Uhtuan nimi muutettiin Kalevalaksi. Piiri sai kansallisen hallintopiirin statuksen vuonna 1992. Karjalan pohjoisosa, jossa Kalevalakin sijaitsee, asutettiin ammoisina aikoina -tätä todistavat arkeologien löydöt. Ensimmäinen kirjallinen maininta Kuitin rantamilla olleista asutuksista Paanajärven pogostan alueella on Solovetskin munkkiluostarin asiakirjoissa, jotka koskettelevat Kemin volostin asioita (vv. 1552/53). Vuokkiniemen ja Paanajärven seurakuntien muutamasta kylästä muodostettiin vuonna 1846 Uhtuan seurakunta/pitäjä. Siihen kuuluivat: Jyvyölahti, Alojärvi, Kentjärvi, Riiruajärvi, Uhtua, Tshiksha, Kurmalahti jne.

Suomalaiset valkobandiitit hyökkäsivät muutaman kerran rajan takka alkaen vuodesta 1918 piirin alueelle. Karjalan työkansan kommuunin perustaminen vuonna 1920 ja keskusvaltaelinten toimet johtivat valkosuomaisten häätöön tältä alueelta vuoden 1922 alussa. Sotatoimet jättivät pahaa jälkeä: Uhtuan 350 talosta oli ehjänä vain 40 asuttavaa. Uhtuasta tulee silloin ujestin keskus. Ujesti (kihlakunta) muodostettiin 7 entisestä volostista ja uudessa hallintoyksikössä oli asukkaita yli 11 tuhatta. 30-luvun alussa perustettiin "Uusi elämä "-kolhoosi. Samoina vuosina alkoi toimia Uhtuan metsäteollisuuskeskus. Suurena aikaansaannoksena oli niinä vuosina Uhtuan vesivoimalan rakentaminen. Myös Uhtuan puutavarankuljetuslaitoksen perustaminen oli tärkeä teollistamistoimi. Kansantalouden kehitystä joudutti tuntuvasti 180 kilometriä pitkän Kemi - Uhtua -maantien rakentaminen. Vuonna 1941 Kalevalan seutuville taas hyökättiin lännestä. Rajaniekat saivat kokea ensimmäisinä miehittäjän iskut. Kiiskijärven rantamilla vihollisen eteneminen lopultakin tyrehtyi. Rintamalinja ei olennaisesti muuttunutkaan vuoden 1944 syyskuuhun mennessä. Piiriin muodostettiin sodan ensimmäisistä päivistä lähtien vastarintaliikettä eli partisaanien osastoja. Luotiin "Taistelulippu" -osasto, joka myöhemmin sulautui "Punapartisaani" -osastoon. Piirin alueella taistelivat sodan eri vaiheissa "Taisteluhuuto"-, "Punalippu"-, "Karjalan komsomolilainen"-, "Tshapajevin nimeä kantava"-partisaaniosastot. Piiri vapautettiin miehittäjistä syyskuussa 1944. Vuonna 1959 piiriin perustettiin uusi metsäteollisuuslaitos - Jyskyjärven metsäteollisuuskeskus. Kolhoosien tilalle perustettiin Uhtuan valtiontila (1960) tuottamaan perunaa, maitoa ja naudanlihaa. Vuonna 1965 piirissä toteutettiin maan hallituksen päätöstä "perspektiivittömien" kylien hävittämiseksi. Piirin kartalta pyyhkäistiin monet historiallisenkin arvon mittaiset asutukset, joissa oli vaalittu kansanomaista elämää ja vielä muistettu muinaisia kansanrunoja. Vuonna 1964 viedään päätökseen Länsi-Karjalan radan rakentaminen ja avataan Jyskyjärven matkustaja-asema. Niinä vuosina aloitetaan Jyskyjärven vesivoimalan rakentaminen. Se liitetään Kemijoen vesivoimalaverkkoon vuonna 1980. Kalevalan laulumailla keksitään valtava Kostamuksen rautamalmiesiintymä. Alkoi jättiläisrikastamon ja tulevan kaupungin rakentaminen. Huhtikuussa 1983 rakentajain laajentunut asutus sai kaupungin oikeudet ja on nyt tasavallan arvotason omaavana.

Joskus kuulee sanottavan: "Ken ei ole Kalevalassa vieraillut, ei ole käynyt Karjalassa". Kalevalan piiri on ainut- ja omalaatuinen. Lähes kaikki eeppiset runot, joista Kalevala-eepos koostuu, ovat täkäläisistä maalaiskylistä peräisin. Piirin asukkaat vaalivat runonlaulajat Perttusten, Marija Mihejevan, Jouki Hämäläisen, M. Hotejevan muistoa. Monet tunnetut karjalaiskirjailijat ja -runoilijat sekä kulttuurivaikuttajat ovat syntyneet Kalevalan laulumailla. Heistä mainittakoon N.Jaakkola, J.Rugojev, A.Timonen, P.Perttu, O.Stepanov, N.Laine, K.Rautio, M.Pirhonen.

Kalevalan piirin tunnusomaisena erikoispiirteenä on etnokulttuuri- (kielellinenkin) ja talouserikoisuus. Jyskyjärven, Vuonnisen, Kepan, Luusalmen, Kuusiniemen, Uhtuan (Kalevala) runokylissä on paljon tyylistään vanhoja karjalaistaloja, -varastotiloja, -saunoja sekä Kalevala-eepoksen syntyyn liittyviä historiallisia paikkoja. Piirin alueella on arkeologisiakin muistomerkkejä (8 paikkaa mesoliitin ajoilta (VII vuosituhat ennen ajanlaskuamme) Venehjärven rantamilla), Kalmosaaren hautausmaa (saaren kalmiston mullissa on kuuluisan karjalaisen runonlaulajan Arhippa Perttusen tomu), Kiiskijärven ympäristö - entisten taistojen paikka.

Kulttuuriperinteitä vaalitaan: piirissä toimivat kotiseutumuseo ja runonlaulajamuseo. Kesäjuhlien perinnettä kehitetään: kylien nimikkojuhlien pitämistä on ylläpidetty taas lähes joka asutuksessa. Uhtuan karjalaisten juhlat, Luusalmen kisat, kyläjuhla Vuonnisessa houkuttelevat joka kesä lukuisaa yleisöä. Haikolan (ent. Jouhkolan) kylässä pidettävään kirjallisuusjuhlaan saapuu joka kerta täällä syntyneen Karjalan kansankirjailija Ortjo Stepanovin luomistyön ystäviä. Kalevalan omatoiminen kansanteatteri on ilahduttanut maanmiehiään venäjän- ja suomenkielisillä esityksillään jo yli 40 vuotta.

Tärkeimpiä muistomerkkejä ovat Kalevalan piirissä divisioonan kalmisto, runonlaulajatalot, kyläaktivistien, neuvostosotilaiden ja -partisaanien veljeshauta, muistomerkki Kiiskijärven rannalla, paikalla, johon saksalaisten eteneminen pysähtyi. Muutamat rakennukset Kalevalassa ovat merkitykseltään historiallisia: entisen insinööri Mobergin talo - perinteinen vienankarjalainen pirtti, jossa toimii piirin sotilaskomissariaatti, vuosina 1930 - 1950 pystytetyt omakotitalot, Maalaiskadulla sijaitsevat XX vuosisadan alussa rakennetut asuintalot.

Lönnrotin mänty on Kalevalan maiden tärkein muistomerkki. Puu, jonka juurella istuessaan on tutkija ja keräilijä tallentanut muistiin Karjalan ja Suomen kansojen kuolemattoman eepoksen runoja, on edelleenkin tämän ihmeellisen seudun reliikki.

Tekninen tuki
Luotu 24 elokuuta 2002. Toimitettu 12 maaliskuuta 2009.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015