Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Lyhyesti (Vienan) Kemin hallintopiirin historiallisista, kansallisista ja kulttuurierikoisuuksista

Kemin hallintopiirin alue kattaa enimmäkseen Kemi-joen vesistöalueen ja ulottuu Vienanmereen. Piirin kautta kulkevat etelä-pohjola -suunnassa valtakunnallisen eli federaalisen merkityksen omaavat rauta- ja maantiet. Piiristä pääsee näin ollen helposti maan pohjois- ja eteläosiin. Valtakunnan rajalle pääsee niin sanottua Kemin tietä. Piirin hallintokeskus - Kemin kaupunki - on merisatama Vienanmerellä ja piste, jonka kautta pääsee helpoimmin Solovetskin saaristoon (Solokan saaret), johon on vesiteitse matkaa 45 kilometriä.

Matkatessaan saaristoon saavat turistit poiketa Kuzova -saariston alueella, joka on eräänlaisena lähes rauhoitettuna maisemakohteena, jossa on sekä historiallisia, että luontopaikkoja. Tämä niin sanottu "zakznik" on perustettu suojelemaan luontokohteita, ainutlaatuista vienalaista eläinmaailmaa ja kasvustoa. Alueella saa vierailla vain rajoitetusti virkistysmielessä. Tämän "zakznikin" alueella sijaitsevat saaret nimeltään Russki ja Nemetski Kuzova, Oleshin, Verhni, Sredni, Zhiloi, Setnoi, Lodeinyi, Kuritshja Niloksa, Tshernetski, Severnaja Tupiliha. Saaristo on Vienanmeren kauniimpia lukuisine kalliotörmineen, jotka ovat jopa 100 metriä korkeat ja ikään kuin "vartioivat" meren lähialueita. Täällä pesivät massoittain merilinnut - ruokki, lapintiira, riskilä, haahka. Silloin tällöin näkee myös Karjalan ja Venäjän Punaisiin kirjoihin kirjattuja eli suojeltavia tuulihaukkoja ja merikotkia. Meressä pesivät partahylkeet, norpat eli kiehkuraishylkeet, maitovalaat. Piirin kautta virtaa lännestä itään Karjalan suurin joki - Kemijoki. Sen lähteet sijaitsevat Suomen rajan tuntumassa. Joessa oli aikoinaan 35 koskea ja vesiputousta. Usmanan kosken korkeus oli 11,8 metriä. Lisäksi maineikkaita olivat kosket Vääräkoski ja Putkuo. Kemijoki valjastettiin rakentamalla koskille vesivoimaloita, syntyi voimalaitosaltaita, mutta koskien "kuivia malleja" on vielä nähtävissä. On näköalapaikkoja, joista näkee voimaloitten patoja ja vesistöä loputtomiin.

Historiallinen ja kulttuuripotentiaali.

Viimeisimpien arkeologisten tutkimusten perusteella voidaan todeta, että Kemijoella lähellä nykyistä Aunekosken asutusta oli esihistoriallinen asuinpaikka. Siinä asui ihmisiä IX vuosituhannen II neljäsosan vaiheilla eli keskimmäisellä kivikaudella (varhaismesoliitti). Tutkijat eivät pysty vielä määrittelemään silloisten asukkaiden etnisyyttä. Kemistä 20 kilometrin päässä sijaitsevalla Kuzova -saaristolla löytyi "saamelaispanteoni" - ainutlaatuinen kivirakennelma: saamelaisten pyhättö - seitikokoelma, johon kuuluu satoja pyhiä merkkejä. Niin paljon seitejä yhdessä saaristossa ei ole löytynyt mistään toisesta paikasta. Täällä on myös kivistä rakennettuja labyrintteja, joiden tarkoituksesta ei ole varmaa tietoa. Kemin kaupungilla on melkoinen historiallinen ja kulttuuripotentiaali. Se on valtakunnallisen arvon omaava historiallinen kaupunki. Siinä on lukuisia arvokkaita muistomerkkejä, esimerkiksi Uspenjan puukirkko (1714), jota pidetään Pohjolan rakennustaiteen ainutlaatuisena kohteena. Kemissä on pomorjelaisten (rannikkoseutulaisten) kulttuurin museo, 3 rakennustaiteen muistomerkkiä, joilla on valtakunnallinen merkitys, yli 30 aluetasavallan merkityksen omaavaa historiallista ja rakennustaiteellista muistomerkkiä. Turisteja Kemin kaupunki kiinnostaa kuitenkin etupäässä etappipaikkana reitillä, joka johtaa Solovetsin luostariin.

Venäläiset (novgorodilaiset) aloittivat Vienanmeren rannikon asuttamisen XII vuosisadalla. Näiden seutujen rikkaudet houkuttelivat Novgorodin lisäksi norjalaisia viikinkejä ja ruotsalaisia feodaaleja. Venäläisissä aikakirjoissa XV vuosisadan keskivaiheilta mainitaan, että Kemin asutukset kuuluvat Suuren Novgorodin käskynhaltijatar Marfa Boretskajalle (Marfa Posadnitsalle). Myöhemmin XV vuosisadalla (1429) perustettiin Solovetskin saaristoon munkkiluostari, josta tulikin Vienanmeren seudun hengellinen ja taloudellinen keskus. Ajan mittaan rannikolle kehittyi omalaatuinen asutuskulttuuri - pomorjelaiset loivat omat elintapansa ja kulttuurinsa. Rannikkoseudun asukkaiden vaikutusta on löydettävissä muinaisissa venäläisissä asutuksissa - Gridinossa (Kriitinä) ja Kalgalakshassa (Kalkalahti). Niissä on tyylikkäitä vanhoja maalaistaloja, riihiä, rantasaunoja jne. Gridinossa sijaitsee Nikolan kirkko (XIV vuosisadan toinen puolisko). Asutuksen kaava, hautojen ylle rakennetut taitekatolla varustettuja salvoksia (venäjäksi - srubets), koristeelliset katonharjat - kaikki kielii värikkäästä historiasta. Asutus sijaitsee Gridinka -joen suulla 3 kilometrin päässä Vienanmeren rannikolta. Sekä Gridinoon, että Kalgalakshaan on vaikea päästä. On kaksi reittiä -meritse moottoriveneellä tai Ankkajärven (Engozero) nimiseltä rautatieasemalta maatietä. Kumpikin asutus sijaitsee piirin pohjoisosassa. Kemin hallintopiirin itäosassa Kemijoen rannalla sijaitsee ainutlaatuinen Paanajärven kylä, jossa myöskin on arvokkaita rakennustaiteellisia muistomerkkejä. Täällä näkee venäläisen ja karjalaisen rakennustaiteen perinteitä, kummankin "koulukunnan" vuorovaikutusta, sulautumista ja keskinäistä rikastuttamista. Kylän säilymistä valitettavasti uhkaa suunnitelma rakentaa vielä yksi - Valkeakosken - voimala. Paanajärven kylään pääsee aika helposti - se sijaitsee 19 kilometrin päässä Kemin reitiltä, Kalevalan ja Kemin välimaastossa.

"Paanajärvi - Pohjolan helmi" -kansantaidejuhla.

Kemin hallintopiirissä sijaitseva muinainen Paanajärven kylä (vuodesta 1996 Unescon maailmanperintölistalla) omaa sekä rakennustaiteellisen ja historiallisen arvon sekä on ainoa hallintopiirissä säilynyt vienankarjalaisten asumuspaikka. Suomalaisen Juminkeko -säätiön myötävaikutuksella kunnostetaan vanhoja rakennuksia ja kirkkoja, elvytetään entisiä elinkeinoja ja käsityötaitoja. Paanajärvi on säilyttänyt perinteellisen rakennuskaavatyylinsä. Kylän asukkaat elävät monessa suhteessa entiseen tapaansa. Paikallisten asukkaiden (pomorjelaisten) kansantapoja, -juhlia elvytetään. Kylässä asuu ihmisiä, jotka osaavat rakentaa veneitä, harjoittaa tuohipunontaa ja kalastusverkkojen kudontaa, taitavat kirjo-ompelukonstit. Karjalan tasavallan kulttuuriministeriö ja Kemin hallintopiirin administraatio ovat jo neljän vuoden kuluessa antaneet tukeaan perinteelliselle "Paanajärvi -Pohjolan helmi" -folklorejuhlalle. Kylän nimikkojuhla pidetään 2 elokuuta Iljan päivänä. Pyhää Iljaa kunnioitetaan ammoisista ajoista kylässä asutuksen suojelijana. Juhla luo piirin hyvää matkailuimagoa ja lisää paikallisten asukkaiden tulojakin: turistit ja muutkin vieraat osatavat mielellään vain täällä ostettavia muistoesineitä ja talouskaluja. Kyläläiset saavat korvauksen yöpuun tarjoamisesta kutsuvieraille ja heidän ruokailunsa turvaamisesta kansallisilla herkuilla. Turisteja Venäjältä ja Suomesta saapuu vuosi vuodelta yhä enemmän kylän nimikkojuhlaan. Suunnitteilla on pohjoiskarjalaisten perinteellisten asujen keskuksen perustamista ja uusien nähtävyyskohteiden luomista. Niistä mainittakoon perinteellisten käsityötaitojen verstaat, "Pomorjelainen kornitsa" -museo, jonka tiloissa esiintyisi kansantaideryhmiä.

Tekninen tuki
Luotu 13 marraskuuta 2002. Toimitettu 12 maaliskuuta 2009.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015