Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Lyhyesti Kontupohjan hallintopiirin historiallisista, kansallisista ja kulttuurierikoisuuksista

Kontupohjan piiri sijaitsen Karjalan keskiosassa ja rajoittuu Äänisen lounasosaan. Rannat on täynnä vuonoja ja piirin alueella on kolme kaunista Äänisen lahtea - Kontupohjan, Lizhman ja Unitsan lahdet. Täällä on erinomainen mahdollisuus harjoittaa purjehdusta, tehdä veneretkiä, harrastaa kesä. ja talvikalastusta. Piirissä on lukuisia järviä ja jokia. Piirin alueen kautta virtaa luoteesta kaakkoon Sunujoki, jota on nimitetty aikoinaan Karjalan koskien äidiksi. Joella oli kome suurta koskea: Por -koski (putous - 16,8 m), Hirvas (14,8 m) ja Kivatshun koski (10,7 m). Kaksi ensimmäistä nähdään nykyisin "kuivassa muodossa" (joki kun valjastettiin aikoinaan) ja Kivtshustakaan ei ole jäljellä kun murto-osa entisestä komeudestaan. Mutta nykyisinkin tuhannet turistit ihailevat koskia. Samalla matkailijat tutustuvat Kivatsun kosken ympäröivään luontoon - täällä on rauhoitusalue. Kivatshun rauhoitusalueen tutkijat ovat luoneet matkailijoille luontopolkuja. Rauhoitusalueen päämajan tuntumassa on mallikelpoisia visakoivuja ja täällä toimii luontomuseo.

Muista luontokohteista mainittakoon Munjärven etelärannikolla sijaitseva rauhoitettu visakoivulehto, Sunujoen Hirvaksen kanjoni, jossa nähdään tulivuoren purkausten jälkiä, Sundjärven paleontologinen esiintymä. Näissäkin luontokohteissa käy turisteja. Kontupohjan hallintopiirin alueelle on helppo päästä. Sen kautta kulkee nimittäin federaalinen "Kola" -moottoritie (Pietari - Murmansk), rautatie ja piirin maatiestökin on melko kehittynyttä.

Historiallis-kulttuuripotentiaali.

Piirin hallintokeskuksena on Kontupohjan kaupunki. Samanniminen asutus sai kaupungin oikeudet Venäjän Toimeenpanevan Keskuskomitean (hallituksen) 5 kesäkuuta 1938 antamalla päätöksellä. Kontupohjan mainitaan asutuksena ensimmäistä kertaa vuonna 1495. Se kuului silloin Suur-Novgorodin Äänisen pjatinaan (hallintoyksikkö). Arkeologiset tutkimukset osoittavat, että Kontupohjan akutta oli aikoinaan kulkenut kauppareitti "varjageista Kreikkaan". Piirin aluetta asutettiin tehokkaasti ÕV-ÕVII vuosisadoilla. Ruotsin ahdistellessa karjalaisia muuttivat nämä Laatokan pohjoisrannikolta koilliseen. Novgorodista muutti tänne slaaveja. Kontupohjan seutu kuului ennen ÕVIII vuosisataa Kizhin pogostaan. seurakuntaan. āåźą Źīķäīļīęńźčé źšąé ķąõīäčėń’ ā ńīńņąāå Źčęńźīćī ļīćīńņą. Ā šåēóėüņąņå ąäģčķčńņšąņčāķī-ņåšščņīščąėüķūõ šåōīšģ ÕVIII-ÕIÕ vuosisadoilla toteutettujen hallinnollisten uudistusten seurauksena kuului Kontupohjan volosti ennen XX vuosisataa Aunuksen läänin Petroskoi ujestiin. Paikallinen väestö harjoitti tuolloin maataloutta, metsästystä ja kalastusta - siinä tärkeimmät elinkeinot. Kun Pietari I käynnisti laajat reforminsa rakennettiin ÕVIII vuosisadan alussa Kenttäjärven rauta- ja kuparitehtaat. Rakenteilla olivat Kivoretskin, Toporetskin ja Tiutian sekä Lizhman rautatehtaita. Piirin alueelta löytyi kuntoa parantavan kivennäisveden lähteitä. Tsaarin toimeksiannosta avattiin kylpylä, jossa keisari Pietari Suuri kävi hoitamassa itsensä parempaan kuntoon neljä kertaa. Hänen kuoltuaan täällä oli hoidettavana Katariina I. ÕÓŲ vuosisadan toisella puoliskolla alkoi kehittyä vuoriteollisuuden uusi haara - koristekiven louhinta. Tiutia -kylän tuntumassa ruvettiin louhimaan marmoria. Vuorausaineena käytettyä marmoria toimitettiin täältä ennen kaikkea Pietariin. Akateemikko N. Ozeretskovski suoritti tutkimusretken Kontupohjankin seudulle vuonna 1785. Hän teki piirin maantieteellisen ja talouskuvauksen. Aunuksen maaherra G. Derzhavin kävi vuonna 1785 matkatessaan Petroskoista Kemiin. Kontupohjan volostissa vieraili vuonna 1828 vuoden 1812 sotaan osallistunut A. Pushkinin ystävä runoilija Feodor Glinka.

Ennen vuoden 1917 vallankumousta rakennettiin Kontupohjan kautta Pietari - Murmansk - rautatie. V. I. Lenin allekirjoitti 26 huhtikuuta 1921 Työ- ja Puolustusasiain Neuvoston (hallituksen) asetuksen, jonka perusteella aloitettiin paperi- ja sellutehtaan, sahalaitoksen ja vesivoimalan rakentaminen Kontupohjaan. Rakennushankkeet valmistuivat vuonna 1929. Rakennussuunnitelmien toteuttamiseen osallistuivat tarmokkaasti A. Shotman, E. Gylling, M. Kalinin, S. Kirov.

Koko Kontupohjan hallintopiiri oli Suuren isänmaallisen sodan vuosina suomalaisten joukkojen miehittämä. Suomalaismiehittäjistä vuonna 1944 vapautettu Kontupohja oli raunioina. Ehjänä oli vain muutama tiilirakennus. Sellu- ja paperitehdas käynnistettiin jälleenrakennustöiden jälkeen vuonna 1947. Vuonna 1959 Kontupohja julistettiin Yleisliittolaiseksi Komsomol-iskutyökohteeksi. Tänne saapui lukuisa joukko nuoria valtakunnan eri osista ja tämä antoi uuden sysäyksen piirin kehitykselle talouden, sosiaalielämän ja kulttuurin alalla. Piirissä alkoivat kehittyä metsäteollisuus, maatalous, rakennusaine teollisuus. XX vuosisadan lopulla oli Kontupohja Karjalan tasavallan suurimpia teollisuuskohteita. Kontupohjan hallintopiirissä on 19 koulua, 25 esikoululaitosta, 21 kulttuuritaloa ja klubia, 22 kirjastoa, 2 lasten musiikkikoulua, lasten taidekoulu ja 2 urheilukoulua., kotiseutumuseo, kaksi uimahallia. Kondopoga Oyj:n varoin rakennettiin taidepalatsi, jossa on urut. Sellu- ja paperitehtaan myötävaikutuksella pystytettiin Jäähalli. "Lokakuu" -elokuvateatteri kunnostettiin ja pitkän tauon jälkeen elokuvateatteri avattiin uudestaan vuonna 2006.

Kaupungissa pidetään säännöllisin väliajoin "Karjalan honkien laulut" -festivaaleja. Kulttuuritapahtuma omistetaan Petrovskin kansankuoron perustaja I. Ljovkinin muistolle. Kuoro täytti vuonna 2006 70 vuotta.

Piirin alueella on 93 historian ja kulttuurin muistomerkkiä, mm. 30 - rakennustaiteen, 24 - historian, 39 - arkeologian muistomerkkiä. Valtakunnallisen statuksen omaavat kolme muistomerkkiä - Uspenjan kirkko (valmistui v. 1774) Kontupohjassa, Ylösnousemuksen tshasouna Kolgostrov asutuksessa (XVII vuosisata), Pietarin ja Paavalin kirkko Lytshnyi ostrov kylässä (XVIII vuosisata). Ne ovat pohjoisen puurakennustaiteen ainutlaatuisia muistomerkkejä.

Vanhat teollisuuskohteet myös omaavat suuren historiallisen merkityksen. Sellaisia ovat Kenttäjärven kuparitehdas Pietari Suuren ajoilta, Valkoinen mäki -marmorilouhos Tiutiassa. Kieroajelureitti "Petroskoin esikaupunkia" kulkee Venäjän ensimmäisen Martsialjnyje vody -kylpylän, Kenttäjärven kuparitehtaan, Kivatshun kosken, Kontupohjassa sijaitsevan Uspenjan kirkon kautta. Tämä reitti kiinnostaa suuresti Karjalan pääkaupungissa käyviä turisteja.

Tekninen tuki
Luotu 28 lokakuuta 2006. Toimitettu 12 maaliskuuta 2009.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015