Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Lyhyesti Karhumäen hallintopiirin historiallisista, kansallisista ja kulttuurierikoisuuksista

Piiri eroaa matkailun järjestämisen mielessä edukseen Karjalan muista hallintopiireistä. Äänisniemen tunnuspiirteenä on mm. se, että täällä on paljon kapeita ja verrattain pitkiä Äänisen lahtia, järviä ja kalliojonoja, jotka sijaitsevat tarkasti linjassa luode - kaakko. Äänisniemen orografia (vuoristotiede) eli vuoristorakkennemalli ei toistu Venäjällä, eikä Euroopassakaan, joten jo pelkän tämän tekijän perusteella saattaa alue kiinnostaa matkailijoita. Kiinnostusta lisää myös mahdollisuus tutustua Äänisniemen etäläosaan, jossa on paljon luonnonkauniita vuonoja lahtineen, niemineen ja lukuisine erikokoisine saarineen. Äänisniemi - Karjalan Ellada eli Kreikka - näin seutua luonnehti eräs innostunut matkailija. Äänisniemen alueella on melkoisesti kivennäisvesilähteitä. Niistä kome ovat kuuluisimpia:

  • Tsaritsin kljutsh (Tsaarilähde), jota paikalliset ja vieraskuntalaisetkin talonpojat olivat käyttäneet veden parantavan vaikutuksen ansiosta 100 vuotta ennen kuuluisan Marsin lähteen (rautapitoisen veden lähde) löytämistä vuonna 1714 nykyisen Kontupohjan hallintopiirin alueella (siellä toimii nimittäin Venäjän ensimmäinen Martsialjnyje vody -kylpylä);
  • Kolme Iivanaa, jota pidettiin pyhän veden lähteenä, jolla kävi sekä pyhiinvaeltajia lähes koko Venäjältä. Lähteen veden hyvä kuntouttava vaikutus on todistettu nykyaikaisin laboratoriotutkimuksin;
  • Suolakaivo. Aika outo nimi johtuu siitä, että lähteen vedessä on runsaasti mineraaleja - jopa 4 grammaa litraa kohden. On perimätietoa ja jopa kirjallisiakin mainintoja siitä, että talonpojat ovat aikoinaan haihduttamaalla tätä vettä saneet tarpeisiinsa ruokasuolaa.

Porauksissa on löytynyt kemialliselta koostumukseltaan erilaisten kivennäisvesien esiintymiä. On rautaa, radonia, suolaa (kloridi ja natrium) runsaasti sisätäviä kivennäisvesiä. Seudulta löytyneiden shungiittien hyödyntäminen veden suodattimisessa ja puhdistamisessa on tieteellisesti perusteltua. Shungiitteja on löytynyt vain Äänisniemeltä. Pohjavedet virtaavat shngiittiesiintymien läpi ja saavat uusia laatuominaisuuksia, mikä lisää joumaveden arvoa. Äänisniemellä on löydetty lähes 40 lähdettä - etupäässä Unitsan lahden ja Svjatuha -lahden välimaastossa.

Piirin historiallinen ja kulttuuripotentiaali.

Seudun ensimmäisiä asukkaita olivat lappalaiset eli saamelaiset. Muisto heistä on säilynyt kansantaruissa ja paikannimissä. Uuden ajan I vuosituhannen lopulla ja II vuosituhannen alkuvaiheissa tänne tuli muinaiskarjalaisia ja -vepsäläisiä, XIII - XIV vuosisadalla - slaaveja ja Itämeren suomalaisia. Seudun asuttaminen tapahtui rauhallisssa olosuhteissa ilman konflikteja. Erilaisiin kansakuntiin kuuluvien ihmisten assimilaatio, sulautuminen on tapahtunut vähitellen. Nykyisin piirissä on Seesjärven karjalaisa ja Äänisniemen venäläisiä eli kaksi selvää erilaista kansallista ryhmittymää.

Karhumäen halintopiirissä on runsaasti kulttuurikohteita. Täsä mielessä tämä hallintopiiri eroaa muista Karjalan halintopiireistä. Sen alueella on erityypin muistomerkkejä: etnologisia (Seesjärven karjalaisten ja Äänisniemen venäläisten luomat muistomerkit), sotahistoriaan liittyviä, arkeologisia ja teollisuuden kehitysvaiheista kertovia.

Arkeologit ovat selvittäneet seudun kehitysvaiheita alkaen X vuosituhannesta ennen ajanlaskumme alkua. Tunnetuimpia arkeologisia kohteita ovat mm. muinaiset hautapaikat Juzhnyi Olenii -saarella (kivikauden keskivaiheet), joista on löytynyt paljon alkukantaisten ihmisten käyttämiä esineitä. Pegrema-kylän tuntumassa löydettiin lukuisia (noin 50) entisiä (eri aikoihin perustettuja) asuinpaikkoja. Täältä löytyi Euroopan vanhin kuparin käsittelyverstas, kvartsiitista ja muista kivilajeista tehtyjä työvälineitä, muita aineellisesta ja henkisestä kulttuurista kertovia esineitä. Täältä löytyi kaikein vanhin myytti "Maailamanpuusta", joka oli syntynyt 5 tuhatta vuotta sitten.

Poikkeuksellisen arvon omaavat Äänisniemen puisen rakennustaiteen muistomerkit, Paleostrovskin ja Klemenetsin luostareiden rakennukset.

Äänisniemen lähes kaikki puiset rakennustaiteen muistomerkit on mitattu, tutkittu, valokuvattu. Tähän vaikuttivat myönteisesti neljä tutkimusretkikuntaa. Ensimmäistä johti M. Krutovski vuonna 1899, K. Romanov vuosina 1912 ja 1926, suomalainen tutkija Lars Pettersson vuosina 1942-1944. Suurin osa Karhumäen hallintopiirin historian ja kulttuurin mustomerkeistä eivät ole laajasti Karjalan tasavallan, Venäjän sekä ulkomaiden kansalaispiirien tiedossa. Näitä kohteita ei mainosteta, joten turistit eivät ole niistä tietoisia. Karhumäen hallintopiirissä oli paljon tärkeitä historiallisia tapahtumia, jotka punoutuivat koko Venäjän historiaan:

  • Alueen kautta kulkivat novgorodilaisten kauppareitit Pohjolaan kohti Vienanmerta; myöhemmin näiden seutujen kautta rakennettiin kuuluisa Keisarin (Pietari Suuren) tie ja neuvostovallan vuosina - Vienanmeren - Itämeren (Stalinin) kanava;
  • Tänne perustettiin Venäjän Pohjolan ensimmäisiä luostareita;
  • Täällä oli karkotuksessa Venäjän ensimmäisen tsaarin äiti - nunna Marfa;
  • Smuutan aikoihin paikalliset talonpojat taistelivät näillä main menestyksellisesti Ruotsin kruunun palvelukseen siirtyneitä puolalais-liettualaisia osastoja vastaan;
  • Tänne luotiin Pohjolan ensimmäiset kupari- ja rautatehtaat ja täällä oli talonpoikaiskapinoita;
  • Tänne oli perustettu ja toimi kaksi vuosisataa tunnettu Uikujoen yhdyskunta - venäläisen raskolnikien (vanhauskoisten, starovertsien) liikkeen keskus;
  • Alkaen XVII vuosisadalta järjestettiin Äänisniemellä kaksi kertaa vuodessa suuria Shungan messuja, joille saapui kauppiaita naapurilääneistä, Moskovasta, Novgorodista ja tietenkin koko Aunuksen läänistä;
  • Ja lopuksi - hallintopiirin kautta kulkivat tänne vihollisen juututtua rintamalinjat Kansalaissodan ja Suuren isänmaallisen sodan vuosina.

Äänisniemi näytteli erikoista roolia kansallisen kulttuurin historiassa. Juuri tämän seudun asukkailta kirjoitettiin talteen satoja muinaisvenäläisiä bylinoja, historiallisia lauluja ja itkuvirsiä. Tunnettujen äänisniemeläisten tarujen kertojain T. Rjabininan, V. Shtshjogoljonkin, I. Kasjanovin, I. Fedosovan nimet ovat kielitieteen tutkijain aarreaitassa. Hyviä laulajia on piirissä nykyisinkin.

Karhumäen piirissä toteutetaan mitä erilaisimpia kulttuurihankkeita kulttuurijäämistön valtiollisen suojelun Karjalan tasavallan keskuksen toimesta. Niistä mainittakoon:

  • Aleksanteri Syväriläisen tsasounan (Kosmozeron kylä) ja Jumalan ilmestyksen kirkon (Tsholmuzhin kylä) restaurointi;
  • "Äänisniemen kulttuuri ja perinteet" -sosiokulttuurihankkeen toteuttaminen. Sen puitteissa on pidetty kaksi hankeseminaaria Tolvujan kylässä ja "Äänisniemen kisat" juhla Zagubje (Niementakainen) kylässä;
  • Kansainvälinen hanke, joka tavoittelee sotahistorian Karhumäesä olevien muistomerkkien (suomalaisten vuonna 1941 kallioihin rakentamat puolustuslinjat) tutkimista ja avaamista turisteille. Karhumäen fasistimiehittäjistä vapauttamisen 60-vuotisjuhlan merkeissä pidettiin sotahistorialliset "Karjalan taistelutantereet. Karhumäki" - festivaalit.
  • Kehitteillä on Sandarmohin kotiseutumuseon perustamisen hanke. Sitä kannattaa kansainvälinen D. Lihatshjovin mukaan nimetty säätiö Karjalan humanitaarisen kehityksen regionaalisen ohjelman puitteissa.

Karhumäen kaupungin kotiseutumuseo osallistuu TACIS -ohjelmaan nimeltään Loma Karjassa. Hankkeen puitteissa perustetaan visiittikeskuksia (infopisteitä) kuntien kotiseutumuseoiden yhteyteen ja luodaan yhtenäinen informatiivinen museoverkko palvelemaan kulttuurimatkailun tarpeita. Hankkeen tuloksena luotiin museon yhteyteen infopiste, koulutettiin kaksi matkaulualan mangeria, laadittiin kolme matkailureittiä. Piiri osallistuu myös hankkeeseen Talvisodan monumentti. Siinä ovat mukana Suomen puolelta Raatteen portti -keskus Suomussalmelta ja Joensuun yliopisto.

Piirissä toimivat akateeminen A. Antyshevin mukaan nimetty kuoro, Seesjärven G. Savitskin nimeä kantava kansankuoro, lasten "Zemjeljushka" ("Rakas maanmieheni") -kansantaideryhmä, omatoiminen taidemaalareiden "Maljki" ("Kalanpoja") -ryhmä, venäläisiä lauluja esittävä Karhumäen piirin kulttuurikeskuksen kuoro.

Piirissä on viime vuosina järjestetty kulttuuritempauksia hyödyntämällä historiallista ja kulttuurijäämistöä. Äänisniemen kylissä on elvytetty asutusten nimikkojuhlia, Shungan (Sunki) messuja jäljitteleviä tapahtumia on pidetty. Ensimmäiset tällaisten kaupalliset tapahtumat pidettiin seudulla XVII vuosisadalla.

"Shungan mesut"

Äänisniemen asukkaat ovat aina olleet taitavia käsistään. Kolme volostia - Suurlahden, Tolvujan ja Shungan - kuuluivat paikallisten käsityötaiteilijain lukvmäärän mukaan Aunuksen läänin 80 volostin joukossa 20 parhaan joukkoon. Novgorodin ruhtinas Svjatoslav päätti saada järjestykseen verokeruun alueittensa pohjoisosista. On säilynyt Svjatoslavin laatima ohjesääntö, jossa lueteltiin ne pogostat (asutukset), minne paikallisten asukkaiden piti luontaisvero kuljettaa. Pogostaan saapui määräpaivinä kauppiaita (slaavilaisiakin, tietty): kun kansaa kerääntyi sankat joukot, niin tavaraakin (turkiksia) saatiin kaupaksi ja myytyä. Novgorodilaiset matkustivat "messujen" päätyttyä paikkanunnille, joilla järjestetiin kansanomaisia, silloin vielä pakanajuhlia - kisoja. Niissäkin oli paljon rahvasta.

Paikalliset tärkeimmät juhlat (kisat, kizhat) pidettiin muutamassa paikasa ja niistä kehittyivät myöhemmin juuri ne keskukset, joihin muodostettiin paikallisen hallinnon keskukset, rakennettiin kirkkoja pyhien miesten kunniaksi. Näin Äänisniemelle syntyivät Kizhi, Tolvuja, Shunga. Novgorodilainen kauppias teki ensiimäisenä lotjamatkoja etelästä näille seuduille. Jo tuttua vesitietä alkoi myöhemmin saapua näille maile venäläisiä talonpoikia.

Imitshevskaja -kylässä oli syntynyt XV vuosisadan alussa poika, josta tuli myömemmin Solovetskin ihmeitätehnyt Zosima. Juuri hän näytti novgorodilaisille lyhimmän tien Vienanmerelle. Aikaisemmin he olivat kulkeneet Novgorodista Suhonan ja Äänisjoen myötä, mikä olikin kiertotie. Kuljettuaan lyhimmän tien perustivat Zosima ja Savvati XV vuosisadan puolivälissä Solovetskin munkkiluostarin. Se oli vaikuttanut suuresti Äänisniemen elämään: alueen kautta kulki nimittäin tärkeä kauppareitti Vienamerelle ja eteenpäin - Länsi-Eurooppaan. Äänisniemi muuttui syrjäseudusta välivarastosolmuksi. Talvikelin tultua tänne tuotiin hevoskyydissä tavaraa etelästä ja pohjoisesta, idästä ja lännestä. Juuri tästä syystä perustettiin tänne Aunuksen läänin mittavimat Shungun markkinat (messut).

Äänisniemen asutuksissa tehtin puusepäntöitä, valmistettiin ja tuotetiin tynnyreitä, rattaita ja niiden pyöriä, veneitä, juoksutettiin tervaa. Reutovskaja -kylässä toiminut A. Gaidinin omistama puusepänverstas tuotti koristeellisia huonekaluja koivusta. Nissä käytettiin koristeeksi punaista ja mustaa puuta, pähkinäpuuta, pyökkiä. Verstasta pidettiin parhaana Karjalassa silloin toimineistä kuudesta vastaavasta laitoksesta. Täällä käsiteltiin nahkaa, ommeltiin saappaita, kehrätiin ja kudottiin kangasta. Äänisniemi oli kuuluisa tuohituotteista ja puun kaiverruksista.

Avdotja Pavlova palkittiin töistään vuonna 1900 Pariisin kansainvälisen teollisuusnäyttelyn hopeamitalilla. Vuoteen 1907 mennessä perustettiin Shungan teollisuuskeskus, jossa työskenteli 300 naista Äänisniemen kylistä. Kirjo-ompeluverstas muodostettiin Hashezerossa vuonna 1929. Se loi perustan kirjo-ompelutuotteiden sarjavalmistukselle näillä seuduilla. Äänisniemen koristeompelijain luomuksia myytiin kotimaan lisäksi USA:ssa, Pariisissa, Isossa-Britanniassa.

Käsityöt saavuttivat näillä main korkean tason Shungan markkinoiden vaikutuksesta - tuotteilla oli menekkiä. Markkinat tunnettiin paremmin, kuin Kizhin kirkkorakennukset. Shungan kolmen markkinatapahtuman rahallinen arvo ylitti joinakin vuosina Aunuksen läänin 38 muiden sesonkimarkkinoiden yhteisen rahatulon. Shungan kauppiailla oli myymälöitään ja verstaitaan Pietarissa ja Petroskoissa. Monet olivat ensimmäisen ja toisen killan (arvostusluokan) kauppiaita. Loppiaismarkkinoille saapui Shungaan karjalaisia, samojedeja, komilaisia, pomorjelaisia, suomalaisia, kauppiaita Moskovasta, Kargopolista (nykyisin - Arkangelin hallintoalueella sijaitseva kaupunki), Arkangelista. Poventsan ja Shungan välinen kauppatie avattiin vuonna 1880 ja tavaraa ruvettiin toimittamaan suoraan Vienameren rannikolta Pietariin. Markkinoiden tarkoitus menetti näin merkityksensä. Ja markkinat lopetettiin kokonaan XIX vuosisadan lopulla, kun ilmestyi ympäri vuoden toimivia myymälöitä ja puoteja. Käsityötaideverstaatkin lopettivat vähitellen toimintansa tästä syystä: teollisuuden tuotteita alkoi ilmestyä runsain mitoin myymälöihin ja ne olivat halvempia, kuin käsin tehdyt.

Kiinnostus käsityötaiteeseen heräsi viime vuosina: muistoesineillä on menekkiä matkailun kasvaessa. Käsityötaitureita alkaa olla melko paljon Äänisniemen kylissä. He luovat ainutlaatuisia muistoesineita. On eri-ikäisiä mestareita, on erityyppisiä valmitusmenetelmiä. Paikallisia tuhatataitureita yhdistää työinto ja lahjakkuus.

Shungan markkinoiden elvyttäminen herätää kiinnostusta muinaisiin elinkeinoihin ja luo oivat puitteet tuhattaitureiden luomusten myynnille, mikä pönkittää käsityötaiteen kehittämistä Äänisniemellä. Alueen ne asukkaat, jotka ovat sekä ammattilaisia, että harrastajia, pitävät tästä trendistä. Myös turustit saavat ostaa ainutlaatuisia muistoesineitä käydessään Äänisniemen alueella.

Tekninen tuki
Luotu 4 marraskuuta 2006. Toimitettu 12 maaliskuuta 2009.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015