Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Lyhyesti Äänisrannan hallintopiirin historiallisista, kansallisista ja kulttuurierikoisuuksista

Piiri sijaitsee Karjalan eteläosassa, jota viimeisin jäätikkö on kyntänyt perusteellisesti sulatessaan noin 12 000 vuotta sitten.

Historiallinen ja kulttuuripotentiaali.

Kun karjalaiskansan etninen muovautuminen oli päättynyt saapui näille seuduille liivvikoita. Tiedetään, että historiallisten ja maantieteellisten oikkujen seurauksena on olemmassa karjalaisten kolme ryhmää. Turisteja kiinnostavat rakkennustaiteelliset muistomerkit sijaistevat tietenkin Petroskoissa, kaupungin rajan tuntumassa tai entisen Vepsän kansallisen volostin alueella. Piirissä on silti puisia vanhoja omakotitaloja ja talous(piha)rakennuksia (XVIII-XIX). Erityyppisia vanhoja rakennuksia on erkoisen paljon Ladvassa (12), Suvisaaren kylässä (15) ja Jalolahti-kylässä (10). Piirissä on 16 arkeologisten tutkimusten paikkaa.

Piirissä on kansallisperinteitä, joita vaalitaan omatoimisten kansantaideryhmien tarmokkaalla toiminnalla. Täällä (Derevjannojessa - Puukylä) toimii Karjalan ainoa perinteellinen saviverstas.

Piirin lähes kaikissa kylissä pidetään nyt asutusten nimikkojuhlia kuten joskus ennenkin. Tämä houkuttelee turisteja. On vanhoja, vuosiksi unohtuneita julia, joilla on juuri paikallinen ainutlaatuinen vivahde: syksyinen satojuhla "Tshiripiirai", "Pedrun päivä" (Talvikalastajan (pilkkikalastajan) juhla, 29 tammikuuta), Juhannus, Joulu, Loppiainen, Laskiainen, Pääsiäinen, Troitsa jne. On myös Äänisranta -niminen hallintopiiriä kasittävä juhla. Kaikkien tällaisten tapahtumien puitteissa on muistoesinemyyjäisiä. Hyvä menekki on myös paikkallisten tuhattaitureiden tekemällä koti- ja talouskalustolla.

Äänisrannan piiriin kuuluvat vuodesta 2006 Shoutjärven, Kalajoen ja Shoksun vepsäläiset asuintaajamat - entiseen Vepsän (mainittuna vuonna lakkautetun) volistiin kylät.

Piirin pinta-alasta metsät käsittävät yli 92%. Metsistä 55% käsittävät männiköt ja kuusikot - tyypillistä (Venäjän puoleisen) Etelä-Karjalan taigametsää. On puhtaita Äänisen rantaviivaa myötäileviä mäntymetsiä. Lehtipuitakin on melko runsaasti - noin 40% (etupäässä koivikot). Voidaan sanoa, että Äänisen rannoista piirin rantamat ovat olleet muuttumattomina tuhansia vuosia. Luonnonkauniit rantamat luovat ihania virkistysmahdollisuuksia ja tuovat hyvän mielialan ihailijoihin. Luontokohteet, niiden vivahteet ja monipuolisuus - soiset alankometsät ja rannikon terassimetsiköt luovat mahdollisuuden kunnon lomailulle. Metsien joukosa on kaksi merkittävää aluetta - visakoivun rauhoitettu alue (zakaznik) Kakkarovon tuntumassa Äänisen rannan lähettyvillä ja suoalue nimeltään "Monastyrskoje" (Luostarinsuo).

Soutjärven asutus sijaitsee Petroskoista Vosnesenjaan johtavalla tiellä 84 kilometrin päässä tasvallan pääkaupungista. Vepsäläiset ovat Venäjän luoteisalueella asuva alkuperäiskansa ja ovat asiantuntijain väittämän mukaan muinaisen vesj -heimon jälkeläisiä. Heistä on mannintoja "Vas", "Vasina" -heimona Jordanin kronikassa "Gootien syntyjuuret ja teot. Getica" (ajanaskumme VI vuosisata). Arkeologiset löydöt (Belozerjen - /Vologdan alue - Valkeajärvi/ launaisosasta), Läätokan kaakoisosan rannikon, Äänisrannan alueen ja Äänisen pohjoisosan muinaiskalmistoista (X-XI) kielivät rikkaasta kultturista, jota nimitetään tutkimustieteessä muinaisvepsäläiseksi. Muinainen Vesj -heimo ei vaeltanut, harjoitti kaskenpolttoa, karjanhoitoa, kalastusta ja metsästystä.

Piirissä suojellaan nykyisin 111 arkeologian, historian, rakennustaiteen ja kulttuurin muistomerkkiä ja muutamaa luontokohdetta. On 34 arkeologista kohdetta - alkukantaisten ihmisten asuinsijoja (VI-I vuosituhatta ennen Kristuksen syntymää). Kaikki tähän mennessä löytyneet muistomerkit sijaitsevat joko välittömästi Äänisen rannalla tai sen lähettyvillä - jokien suilla, asuintaajamien alueilla tai niiden läheisyydessä. On suojeltavia vepsäläisten uskontoon liittyviä kohteita. Näistä kolme suojelukohdetta ovat ennen ortodoksiseen uskntoon vepsäläisten käännyttämistä olleista (pakan)uskomuksista kertovia: kulttilehdot Kalajoen, Vehkaojan ja Kaskesojan asutuksissa.

Entisen Jashezeron Blagoveshtshenskin luostarin rakennuskokonaisuus, joka sijaitsee samnnimisen järven (Jashjärvi) rannalla 15 kilometrin päässä Soksusta lounaaseen on mielenkiintoinen nähtävyys. Munkkien yhdyskunta (perustettu arviolta vuonna 1580) omaa mielnkiintoisen historian. On säilynyt Jashezeron Ionan luola. Tätä munkkia pidetään pyhänä ja luostarin perutajana. Arvokkaana muistomerkkinä on myös Pyhän Jumaläidin puukirkko vuodelta 1675 korjauksineen ja myöhempine lisärakennuksineen ja Ihmeitätehneen Nikolain alttareineen. Mainittakoon Kristuksen kirkastuksen kivikirkko (pystytetty petroskoilaisen kauppiaan Mark Pimenovin myöntämillä lahjoitusvaroilla vuosina 1853-1855), sitä ympäröivä tiiliaitaus kulmatorneineen ja kirkon tuntumassa olevat virkarakennukset. Vielä enemmän on puisen rakennustaiteen muistomerkkejä: talonpoikaistaloja, aittoja, navettoja ja hevostalleja. Vepsäläisrakennukset jäljittelevät melkoisesti venäläistä talonpoikaista rakennustaidetta ja siinä näkyy piirteitä, jotka olivat vaikuttaneet enimmäkseen XIX vuosisadalla. Nämä piirteet näkyvät selvästi lähes kaikissa päiviimme säilyneissä talonpoikaistaloissa, jotka rakennettiin XIX vuosisadan lopulla tai XX vuosisadan alussa. Yhteisiä venäläistyylin kanssa ovat suunnitteluratkaisut ja talojen koristeiden detaljit. Tällaisia rakennustaiteen muistomerkkejä on yhteensä 68. Ne sijaitsevat etupäässä Soutjärven, Soutjärvi-Mäen, Vehkaojan, Toisenjoen, Soksun, Matvejan Selgan, Kaskesojan ja Kalajoen asutuksissa. Eniten herättävät kiinnostusta Meljkinin talo (Vepsän kansallismuseo), asuintalot Goristajakadun (Mäkikatu) varrella Soutjärven asutuksessa, Talonpoikien taloryhmä Matvejan Selän kylässä ja Soutjärvi-Mäen kylässä (kirkkorakennus mukaan luettuna), yksittäisiä asuintaloja ja piharakennuksia näissä ja muisskin vepsäläiskylissä.

Historian muistomerkkejä ovat teollisuuden jäämistöstä kertovat, ennen kaikkea - entiset kivilouhokset Soksussa (täällä louhittiin XVIII vuosidasta alkaen punaista kvartsiittia Pietarin ja senesikaupungin rakennustarpeisiin ja myöhemmin - alkaen XX vosisadalta - Moskovankin tarpeisiin). Täältä saatua kvartsiittia käytettiin Napoleone Bonaparteen sarkofagin (Invalidien talo Pariisissa), Leninin mausoleumin (surusalin välikatto, kirjaimet julkisivulla), metroasemien rakentamisessa ja koristamisessa. Kvrtsiitista tehdään blokkikiveä, vuorauslaattoja, sepeliä, katu- ja reunakiviä.

Piirin asutuksissa toimii kolme yleissivistävää koulua, esikoululaitoksia (lastentarhoja), musiikkikoulu Soutjärven kylässä, kirjastoja, on kolme kultturitaloa ja klubi (monitoimitalo). Vepsän kansankuoro perustettiin vuonna 1937, vuonna 1982 - lasten vepsäläinen kuoro. Kumpikin kuoro tunnetaan hyvin Karjalan tasavallassa ja sen ulkopuolella - Eestissä, Suomesa ja Venäjän suomalais-ugrilaisissa regiooneissä. Molemmat kuorot osallistuvat kansallisen "Elämän puu" -kansanjuhlaan, jota vietetään joka kesä heinäkuussa.

Perinteellistä vepsäläiskulttuurin "Elämän puu" -juhlaa

on pidetty kesäisin alkaen vuodesta 1988 ćīäą. Ensimmäinen tällainen kultturitapahtuma järjestettiin vepsäläisten eläessään vaikeita ailoja. Vuosien 1950-60 poliittisten keskuksesta tulleiden ohjeiden mukaisten toimien seurauksena oli vepsäläisten lukumäärä supistunut lyhyessä ajassa jyrkästi. Valtio harjoitti silloin politiikaa, joka tavoitteli Veuvostoliiton vähälukuisten kansojen assimilaatiota, sulattamista yhteiseksi "neuvostokansaksi". Tätä tendenssiä tuki osa vepsäläissivistyneistöäkin. Jotkut lukeneistoon kuuluvat vepsäläiset kannattivat luopumista vepsän kielen opiskelusta ja vepsäläisen kultturiperinteen vaalimisesta. Tämän seurauksena moni vepsäläinen jopa suoranaisesti häpesi kansallisuuttaan ja syntyperäänsä.

Ensimmäisen "Elämän puu" -juhlan pitäminen ikään kuin antoi lähtölaukauksen prosessille, joka tavoittelee vepsäläiskulttuurin omaksumista jälleen, vepsäläisten kansallisten ongelmien ratkaisemista. Tämä muutti mielipiteitä paikallisen väestön keskuudessa ja Karjalan tasavallan ja Venäjän vallanpitäjienkin sekä maailmnyhteisön kantoja. Juhla palauttaa käytäntöön unohdetun vepsäläiskalenterin, tekee tunnetuksi kulttuuriperinteitä, herättää kiinnostusta vepsän kieleen, kansallisiin lauluihin ja tansseihin, pinen kansan tapoihin ja legendoihin. "Elämän puu" on ihmisen synnyn, kasvun ja varttumisen runollinen metafora/vertauskuva, jota voidaan rinnastaa mailmanpuun kuvaan vepsäläismytologiassa. Tämä puu yhdistää edesmenneiden maailman (juuret) eläviin sukupolviin (runko) ja tuleviin ihmisiin (latvat). Elämnpuuta voidaan pitää vepsäläisen kulttuurin puuna, jonka myötä kansanperinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle. Hankkeen ainutlaatuisuutta korostaa se, että tämä vepsäläisen kulttuurin juhla on mittasuhteiltaan ainoa Karjalan tasavallassa. Entisen (jo lakkutetun) Vepsän kansallisen volostin kulttuurialan työntekijät, paikalliset asukkaat ja kotiseudun tutkijat ovat vuosien mittaan kuitenkin kartuttaneet melkoista (kulttuuri)toimintakokemusta. Paikalliset asukkaat joka tapauksessa osallistuvat innokkaasti juhlan valmistelutyöhön ja tietenkin varsinaiseen jo perinteelliseksi tulleeseen juhlaan.

Tämä juhla innoittaa myös Vologdan ja Leningradin hallintoalueilla asuvia vepsäläisiä, kutsuvieraita ja turisteja Suomesta, Norjasta, Ruotsista.

Tekninen tuki
Luotu 4 marraskuuta 2006. Toimitettu 12 maaliskuuta 2009.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015