Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin.
  Šóńńźą’ āåšńč’English versionSuomalainen versio
  |Karjalasta |Kt:n symbolit   |Matkailua |  Yhteistoimintaa |  

Lyhyesti Suojärven hallintopiirin historiallisista, kansallisista ja kulttuurierikoisuuksista

Piiri sijaitsee Karjaln tasavallan länsiosassa ja rajoittuu Suomeen. 10 kilometrin päässä piirin rajalta ja 190 kilometrin päässä Suojärven kaupungista sijaitsee Värtsilän rajanylityspaikka, mikä helpottaa turistien saapumista piiriin Skandinavian maista. Rauta- ja maanteitse pääsee piiristä Sortavalaan, Petroskoihin, Kostamukseen. Piirin tiestö (etupäässä sorateita) on hyväkuntoista.

Piirin luonto on monipuolista. Täällä on paljon ylänköjä, kallio- ja moreeniharjanteita sekä harjuja, joiden välissä laajoja soita ja järviä. Erilaisia järviä, enimmäkseen lampia, on tuhansia. Jokia on noin 500. Piirissä ovat Karjalan tasavallan kahden suurimman joen - Suojun ja Suunun - lähteet. Tolvajärven seutu on piirin parhaita alueita (matkailunähtävyys) ja se muodostaa rauhoitetun luontokohteen ytimen. Samanniminen zakaznik on pintaäalaltaan 44 tuhatta hehtaaria. Lukuisten järvien kannaksilla on kapeita ja pitkiä hiekkaharjuja, joilla suuriakin irtokiviä keskellä kainiitä mäntyjä. Järvissä on tavallisten särkien, ahventen ja haukien (saavuttavat joskus suuriakin mittoja) lisäksi mittavia muikkuja, lahnaa, mateita. Suojeltavan alueen erikoisuutena ovat kauniiden järvien ohella erinomaiset harjut, joiden korkeus on 15-20 metriä ja pituus - 4,5 -- 16 kilometriä.Zakaznikin alueella on mahdollisuus harrastaa ekomatkailua. Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeksuksen tutkijat ovat suunnitelleet alueelle 7 eri matkailureittiä (ekopolkua) pituudeltaan 5-10 kilometriä.

Historiallinen ja kulttuuripotentiaali.

Piirin sijainti raja-alueella vaikutti siihen, että seudun asutuksia ryöstettiin ruotsalaisten toimesta. Porajärven asutuksessa on vieläkin olemassa kallio nimeltään Ruotsin kallio. Sen tuntumassa oli tarun mukaan karjalainen opas aikoinaan upottanut venneen ruotsalaisine sotilaineen. Suojärven piiri tunnetaan runonlauluperinteestä. E. Lönnrotin ohella täällä kävi XIX vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla lukuisia tutkijoita kansanrunouden keruumatkoilla. Korpiselkä ja Tolvajärvi ovat runokyliä - niissä on elänyt Shemeikan ja Vornasen sukuihin kuuluneita runonlaulajia.

Piirissä on edellenkin asutuksia tyypilisine karjalaisine taloineen. Veskelys kuuluu näiden karjalaistyylisten kylen joukkoon. Se sijaitsee seitsemän pienen järven rantamilla. Rannat ovat jyrkkiä ja rantamien korkeus vaihtelee, mikä antaa kylälle ainutlaatuisen ulkomuodon. Keskellä asutusta olevalle kukkulalle rakennettiin XVII vuosisadalla Yrjön tshasouna, jolla on nykyisin valtakunnallisen arvon omaavan suojelukohteen status. Kylä on "Luoteis-livvikot" -nimisen historiallisen kulttuurialueen keskus. Täällä käy yhä enemmän turisteja.

Viime sotana piirin alueella käytiin verisiä taisteluita. Loimolan luona Kollasjärven kukkuloilla taisteltiin tuhoisasti. Täällä on edelleenkin puolustuslinjojen jäännöksiä: korsuja, ampumapesäkkeitä, jouksuhautoja... Näilä main on lukuisia nevostosotilaiden sekä suomalaisten ja saksalaisten miehittäjäin veljeshautoja ja niillä - muistomerkkejä. Kollasjärvi -niminen sotahistoriallinen kompleksi on perustettu tänne. Sotahistoriaa harrastavien yhdistysten jäsenet lavastavat entisiä sotatoimia. Tällaisiin tilaisuuksiin kutsutaan yleisöksi turisteja Venäjältä ja Suomesta. Pirissä on valtion toimesta suojeltavia kohteita yhteensä 137. Tämä luo perustan kulttuurimatkailun kehittämiselle.

Tapaamisia synnyinmaalla -rauhanjuhla.

Moskovassa solmittiin vuonna 1940 Neuvostoliiton ja Suomen välinen rauhansopimus NL:n ehdoilla ja valtioiden välinen raja siirrettiin Leningradista länteen noin 150 kilometrin päähän Nevan kaupungista. Karjalan kannas ja Viipuri sekä Laatokan luoteisrannikko, Suojärven rautatieasema ja Sortavala liitettiin Neuvostoliittoon.

Suomen monilla nykyisillä asukkailla on näillä seuduilla isien ja esi-iseien hautoja, omakotitalojen kivijalkoja. Suomalaiset käyvät perinteen mukaan hautapaikoilla. Kun rajat avattiin moni sai mahdolisuuden käydä kotikonnuillaan. Evakkoon lehtiessään uskoi joku, että pian palataan takaisin. Kun neuvostosotilaat kävivät luovutetuilla alueilla olevissa taloissa näkivät he ruokaa uunissa, hyväkuntoisia ja ehjiä huonekaluja, valokuvia. Sodan raunoittamaa elämää joutuivat karjalaiset aloittamaan Suomessa aivan uudestaan ja tyhjästä. Monet elivät melko lähellä uutta rajaa ja entisiä kyliään, mutta Talvisodan jälkeen ei niihin päässyt millään. Perestroikan loputtua Suojärven hallintopiiri avautui ulkomaisille ja sadat suomalaiset pääsivät vuosikymmenien kuluttua katsomaan entisiä kotipaikkojaan. Monissa asutuksissa, kuten Suistamossa (ennen sotaa asukkaita 5 000), säilyi entisiä rakennuksia - asuintaloja ja pihapiirissä ollevia talousrakennuksia, joten entiset suistamolaiset näkivät edes jotain vanhaa ja rakasta. Mutta enimmäkseen vanhat suomalaiset rakennukset joko hävitettiin tahallisesti, tai ne lahoivat ajan myötä asumattomina - jäi väin kivijalat. Nikolain kirkko Suostamossa on siitä kuuluisa, että se on rakennettu ilman kivijalkaa suoraan kalliolle. Lähellä kirkkoa on papin talo, vanha kalmisto, jossa lepäävät kuuluisat runonlaulajat Petri Shemeikka, Juho Shemeikka , Matjoi Plattonen.

Aikaisemmin tai myöhemmin alkaa jokainen ihminen kaivata lapsuuttaan, muistelmat kultaisesta lapsuudesta ja nuoruudesta palaavat mieleen yhä useammin iän myötä. Näin muistuvat vanhentuneet laulut, tannssit, kisat, kotitavat. Nyky-Suomessa ei niitä ole, niitä on ehkä historiallisella synnyinseudulla, missä jokainen kivi muistaa paljon - jopa sorateiden tuoksu ei ole vuosikymmenien kuluessa muuttunut! Suomalaisilla on siis mahdollisuus palata hetkeksi onnellisen aikaan ennen sotaa. Kesäkuisin näillä alueilla vietettiin omaa perinnejuhlaa, joka muuttui nykyiseksi "Juhlaksi kotikonnuilla".

Paikalalisen väestön ja suomalaisten välisten suhteiden lajittaminen on tärkeää. Kulttuuriarvojen vaihto, partnerisuhteiden luominen, yhteisten hankkeiden toteuttaminen - tämä jouduttaa toleranttisuuden kehitystä valtakunnanrajan molemmin puolin elävissä ihmisissä.

Kahden kulttuurin - suomalaisen ja karjalaisen - punoutumiseen nojaava perinne, kansantaideryhmien aktiivinen toiminta, mahdolisuus järjestää muistoesineiden tuotanto - kaikki tämä luo edellytyksiä kulttuurimatkailun kehitykselle.

Tekninen tuki
Luotu 4 marraskuuta 2006. Toimitettu 12 maaliskuuta 2009.
© KT:n valtiollinen IT-alan kehityskomitea, 1998-2015